Luennoilla istumsen salaisuus

Kirjoitus, joka piti julkaista Villiviinissä, mutta en pääsekään enään kirjoittamaan vanhan bloggerin blogeihin. Voih. Laitetaan sitten tänne.

--------------------------------------------------------------------------

Ajattelin minäkin vihdoinkin avata sanaisen arkkuni tässä blogissa. Voisin kirjoittaa tutkinnonuudistuksen ja opintoaikojen rajausten arkisista vaikutuksista, kuulunhan tuohon merkittävään ensimmäiseen koekaniiniryhmään (vuonna 2005 aloittaneet), joiden tuntemuksista ei sen kummempaa tutkimusta ole vielä tehty. Jotain ehkä kertoo jo sekin, että näissä järjesöpiireissä ei kovin montaa koekaniinia liiku. Eikä ihme, sillä tavoiteajassa selviäminen edellyttää paneutumista vain ja ainoastaan omiin opintoihin. Ei siinä jää aikaa sellaisille harrastuksille kuin järjestötoiminta.

Lupaan palata aiheeseen myöhemmin, mutta nyt tekee kuitenkin mieli puhua opetuksen laadusta. Uskon, että useat teistä ovat huomanneet, miten puuduttavilta ja turhanpäiväisiltä osa luennoista tuntuu opiskelijan näkökulmasta. Usein syynä on luennoitsijan olemattomat pedagogiset taidot, kykenemättömyys asettua opiskelijan asemaan ja tuottaa ymmärrettävää ulosantia sekä hillitön kiire. Kyllä luitte oikein. Kiire ei ole vain meidän opiskelijoiden ongelmista suurin, vaan ennen kaikkea laitosten henkilökunta on laitettu UPJ:n, tutkinnonuudistuksen ja opintoaikojen rajausten siivittämänä täysin sietämättömään tilanteeseen. Kuten edellinen Ylkkärikin havainnollistaa opiskelijoiden määrä per opettaja on Helsingin Yliopistossa huikea. Tähän kun vielä lisätään tuottavuustavoitteet, joita mitataan tutkimuksen, julkaisujen ja valmistuneiden maistereiden määrissä, voimme ymmärtää yksittäisten opettajien, professoreiden ja muun henkilökunnan ahdingon. Olisi täysin epäreilua syyttää heitä opetuksen laadun huononemisesta.

Itse asiassa koko yliopistoväki opiskelijat mukaan luettuina ovat samassa liemessä. Syytökset on suunnattava valtiovallalle, joka vastaa ahdinkoon horisemalla ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista, vaikka maksuttomuus on yksi sivistysyliopiston peruspilareista. Sen lisäksi, että yliopistojen opiskelijoiden ja henkilökunnan olisi yhdistettävä voimansa ja ryhdyttävä taistoon laadukkaamman opetuksen (ja inhimillisten työolojen) puolesta, tarjoan kyllästyneille opiskelijoille myös väliaikaisen selviytymiskeinon.

Yliopiston HUP-netti toimii lähes kaikissa luentosaleissa. Kannattaa ottaa luennolle wlanilla varustettu läppäri mukaan, jonka suojissa voi rauhassa kirjoitella sähköpostilistoille poliittista paatosta, blogata ja pohtia luennoitsijan sanoja. Koneessa on myös se etu, että luentopäiväkirjat voi kirjoittaa samantien palautusmuotoon paperille rustattujen muokkaamista vaativien ranskalaisten viivojen sijaan.