Kiireettömyyden tarve

Normaalit kysymykset saavat minut taas kiemurtelemaan.
- Mitä sulle kuuluu?

Painan katseeni tiiviimmin päivän lehteen ja murisen jotain epämääräistä kiireestä. Tiedostan valehtelevani. Olen istunut paljon baareissa, tehnyt vähän työtä, nukkunut päikkäreitä keskellä päivää, jättänyt menemättä tentteihin ja luennoille, käynyt afrotanssissa ja uimassa ja rentoillut. Lisäksi olen kuljeskellut ympäriinsä Helsingin loskaisia katuja vailla järkevää suuntaa, kahvitellut ystävien kanssa ja nauttinut ihanista illallisista. Kiireinen en voi väittää olleeni.

En tiedä miksi tekee mieli valehdella olleensa kiireinen, tehokas ja aikaansaava. Kai se on jonkinsortin arvokasvatuksen tuotosta. Jokin absurdi hahmotelma siitä, että hyvä ihminen on tehokas, aikaansaava, kiireinen ja sitä rataa. Mutta tekeekö kiire ja tehokkuus meidät onnellisiksi?

Ehkä joskus on ihan terveellistä keskittyä tallustelemaan metsässä vesisateessa eriväriset kumisaappaat jalassa villapaidan lämpöön tuudittautuen. Antaa muun maailman odottaa.