Väsynyt, mutta onnellinen

Olen ostanut tänään virttyneen ja nuhjuisen uuden kevättakin, jonka olemus vastaa omaani. Tässä minä vain kyhjöitän koneen ääressä teetä hörppimässä, vaikka elimistö on kertonut varsin selkeästi, että tarvitsisi unta. Toisaalta voiko se olla ihmiselle sittenkään kovin pahasta, jos valveilla on aivan liian paljon mielekästä puuhasteltavaa, että malttaisi nukahtaa? Huonommin on mielestäni silloin, kun valveilla on niin kauheaa olla, että on parempi vain nukkua päivät läpeensä.

Lämpimistä kevätpäivistä ja valosta saattaa myös mennä tilapäisesti sekaisin. Ikään kuin hullaantua. Hullaantua saattaa myös hyvästä vegaaniruoasta tai sen kokkaajasta. Puhumattakaan ihanasta pehmeästä koiruudesta, joka kömpii määrätietoisesti joka yö peiton alle viereeni uinumaan ja näkee unia, joissa vikistään villissä laukassa.


Muistan luvanneeni itselleni kahden viikon vauvaloman Muusan kotiuttamiseksi. Mikä helvetin loma? Olen huomaamattani ravannut paikasta toiseen, hyppinyt projektieni seassa ja yrittänyt vielä sivussa pinkoa luennoillakin. Lisäksi olen käyttänyt käsittämättömän määrän energiaa järjestelläkseni läheisiäni koiravahdiksi sen sijaan että olisin itse vain vetäytynyt chillailemaan kotona.