Maailmanparantajan henkinen hyvinvointi

Sain taannoin kutsun Vallatulle talolle mielenkiintoiseen workshoppiin. Työpajan aiheena oli itsestämme ja toisistamme huolehtiminen, ns. "aktivistitraumojen" hoitaminen ja burn outin ennaltaehkäisy. Tapahtumaa suositeltiin mainoksessa kaikille, joita kiinnostaa henkinen hyvinvointi ja politiikka.

Olen tietoisesti pyrkinyt välttelemään aihetta ainakin tässä blogissa, sen jälkeen kun huomasin otteen kirjoituksestani Maailmanparantajan vapaapäivä päätyneen tämän vuoden solidaarisuuskaleteriin.

Samalla kun mietin (teko)syitä työpajan skippaamiseen, aloin pohtia maailmanparantajan henkistä hyvinvointia. Aktivismi voi polttaa loppuun. Se, toisin kun palkkatyö, ei ole sidottu mihinkään laskettavissa oleviin tunteihin. Aktivismi on vapaahetoisTYÖTÄ, jota käytännössä tehdään kellon ympäri. Järjestöistä, verkostoista ja projekteista ei tekeminen lopu tekemällä.

Jokainen aktivisti pyrkii säilyttämään henkisen hyvinvointinsa omilla keinoilla, toisilla ei sellaisia ole lainkaan. Joku kallistuu baari-illan nollaavaan vaikutukseen, toinen taas taivuttelee itseään ihmeellisiin asentoihin joogamatolla. Todellisuudessa aktivisti pystyy säilyttämään henkisen hyvinvoinnin vain yhdellä keinolla: jättäytymällä pois edes joskus jostakin. Jo Helsingin kokoisessa kaupungissa on tarjolla joka illalle workshoppia, keskustelutilaisuutta, demoa, bileitä tai kokouksia. On hulluutta kuvitella olevansa kolmessa paikassa samaan aikaan tai yrittää suorittaa jokaista iltaa maailmaa parantaen.

Aktivsiti on harvoin täyspäiväinen maailmanparantaja, keskivertoaktivistilla on opinnot kesken ja lisäksi jonkin sortin palkkatyö hoidettavana pakollisten elinkustannusten kattamiseksi. Usein opiskelun ja töiden sovittaminen yhteen on jo riittävän haastavaa, mutta aktivisti joutuu sovittamaan nämä kaksi edellä mainittua vielä aktivismin kanssa yhteen. (Tässä yksi kannanotto perustulon puolesta.) Näin ihmiset kuitenkin tekevät jatkuvasti, ja hyvä niin, sillä ilman kolmatta sektoria ja epämääräisempiä kansalaisyhteiskunnan verkostoja yhteiskunta menisi yksinkertaisesti todella rankemmin huonoon suuntaan. Usein nämä ihmiset uhraavat oman mielenterveytensä paremman maailman puolesta.

Päätin siis olla osallistumatta alussa mainittuun työpajaan. Perustelin sitä sillä, että minun henkinen hyvinointi syntyy siitä, että jätän keskustelutilaisuudet väliin ja menen hyvää mieltä pursuavan pinserini kanssa metsään käyskentelemään ilman kelloa ja kännykkää. Ylipäätänsä on todella tärkeää osata laittaa puhelin kiinni tai äänettömälle ja sulkea itsensä toimittajien, nakittajien ja muiden jotain vaativien ulottumattomiin riittävän usein. Myös kirjan lukeminen tai höppäsarjojen katsominen telkkarista koira kainalossa on mitä parhainta hyvinvoinnin edistämistä, uskokaa tai älkää. Sen sijaan loputon määrä bileitä ja baari-iltoja ei riitä nollaamaan tarpeeksi ja tuo usein fyysistä pahoinvointia mukanaa. Suosittelen myös aikaisin heräämistä, riittävän pitkiä yöunia, tylsiä säännöllisiä rytmejä ja tyhjempää kalenteria. Toimii!