Voihan tilastotiede!

Olen hakannut päätä seinään, kiroillut ja kilauttanut kaverille valmistautuessani valtsikan pakollisen tilastotieteen kurssin välikokeeseen. Olen ollut edellä mainitulla kurssilla istumassa aiemminkin, ja voin todistaa, että läpipääsyyn vaaditaan muutakin kuin lukion lyhyen matematiikan taidot. Perinteisesti tämä kurssi on ollut kuulemma sellainen, että tenttiin saa ottaa kaikki mahdolliset materiaalit mukaan (myös edellisten tenttien oikeat vastaukset). Meininki on kuitenkin noista ajoista selkeästi muuttunut. Harmi.

Kyllähän minä ymmärrän, että valtiotieteilijän pitää osata tulkita tilastoja, mekaanisen laskemisen hoitaa kuitenkin nykymaailmassa tietokoneohjelmat. (Joo, joo, voihan nekin hajota...) Vaikka kurssi on työläs, sen suorittamisen jälkeen taidot eivät kuitenkaan ole sillä tasolla, että niitä uskaltaisi todellisessa tutkimuksessa hyödyntää ilman asiaa osaavan apua.

Mikäli tilastotiedettä oikeasti haluttaisiin opettaa valtiotieteilijöille, tällainen kurssi tulisi järjestää aidosti lähiopetuksena. Ei 120 hengen massaluentona. Minä ainakin kärsin siitä, että en voi luennolla jankata joka kerta kun en ymmärrä. Tämä on kuitenkin joskus ainoa tapa oppia. Mellinin kirjan tankaamisesta kotona ei välttämättä kaikille seuraa ahaa-elämyksiä. Jakamalla opiskelijat jo valmiiksi pieniin ryhmään, voitaisiin laskuharjoitukset hoitaa samassa ryhmässä. Nykyisessä systeemissä älyttömintä on se, että laskareihin mennessä kaikki laskut pitää jo olla osannut laskea, että laskareista saa tarvitaavat pisteet. Näin ollen opiskelija on kotona aika yksikseen pyörittelemässä omituisia matemaattisia kaavoja ja arpomassa oikeita ratkaisuja tehtäviin.