uusivuosi

Vuosi vaihtui, opintotuen tulorajat nousivat, minun palkkani nousi. Vaikka liputankin opintorahan korottamisen nimeen, olen silti iloinen myös tulorajojen noususta. Nykyisellä palkallani voin nostaa kuusi kuukautta opintotukea. Olen myös moraalisen valinnan edessä: pitäisikö nuo kuusi kuukautta jättää nostamatta, jos pärjäisi hiukan niukemmalla eläen ilmankin sitä rahaa. Keneltä se on pois?

Ihan outoa, en ole enään riippuvainen KELA:sta. Itseasiassa voin toistaiseksi antaa lomakkeiden ja lisäselvitysten valua postiluukusta suoraan paperinkeräykseen kärsimättä konkurssia.

Vuoden vaihteeseen liittyy myös muuta, pamauksia, pauketta ja värejä taivaalla. Ilotulitteleminen kuormittaa ympäristöä turhalla jätteellä ja lemmikkieläimiä pelottavalla paukkeella. Jouduin harmikseni toteamaan, että ensimmäistä uuttavuottaan viettänyt koirani on paukkuarka. Koen sen henkilökohtaisena epäonnistumisena, vaikka yli puolet koirista pelkää uudenvuoden ilotulituksia. Eläimen kanssa on välillä niin karmaisevan vaikeaa, sillä on murrosikä. Toivottavasti se ei jää tuollaiseksi terroristiksi, joka syö kiviseinää ahdistukseen ja riehuu jouduttuaan minusta eroon ja pissailee mielenosoituksellisesti sisälle nokkani edessä. Miksei se voisi ruveta puhumaan ja kertoa mikä helvetti sitä nyrppii.

Töissä on remontti, ties kuinka mones ja kuinka monennetta viikkoa. Oikeastaan alan jo tottua siihen, että paras toimisto on kotona. On aika mukavaa lukea sähköposteja yöpuvussa kahvia hörppien kiirehtimättä heti mihinkään. En tiedä johtuuko toimiston kaaoksesta, vai huonosta keskittymiskyvystä, mutta tuntuu, että olen sata kertaa tehokkaampi kotona. Asiat on järjestyksessä tai ainakin ne saa järjestykseen, eikä kukaan häiritse väleissä. Ei mene turhaa aikaa juoruiluun tai yleiseen hengailuun, eikä koiran tarvitse olla yksin kotona jyrsimässä tenttikirjojani.