Helsingissä käydään kiivasta keskustelua kerjäläisistä, joiden ilmestyminen Helsingin katukuvaan tuntuu häiritsevän kaupunkilaisia. Hesari on uutisoinut aiheesta runsaasti. Ensimmäisissä jutuissa kerrottiin, kuinka kuusi kymmenestä helsinkiläisestä haluaisi kieltää kerjäämisen. Lisäksi arveltiin, että Helsingissä kerjäämällä tienaa hyvin. Äkkiä kirjoittelun sävy kuitenkin muuttui tuoden esiin kerjäläisten karun todellisuuden. Helsingin kaduilta irtoaa rahaa juuri ja juuri ruokaan, täällä on kylmä ja takaisin kotiin olisi kiva mennä, jos vain saisi rahat kasaan. Toimittaja kävi jopa excursiolla Helsingissä kerjänneiden kotikylässä Romaniassa. Cetatea De Baltasta kertovan jutun lukeneille ei jäänyt epäselväksi, kuinka kurjat koti-olosuhteet romaneja odottaa.
Kerjäläisiä on uhkailtu mm. lasten huostaanottamisella ja pienten lasten äitejä on lähetetty lapsineen sosiaalitoimen rahoilla takaisin kotiin. (Sinänsä mielenkiintoista, että Helsingin sosiaalitoimi kuvittelee legitimoivansa lasten huostaanottamisen, vaikka he katsovat, että sosiaalitoimella ei ole vastuuta tai velvollisuutta tarjota kerjäläisille minkäänlaista sosiaaliturvaa.) Helsingin poliisi on tyhjentänyt Itä-Helsingissä sijainneen kerjäläisten leirin.
Kaikki tämä vaikuttaa vähintäänkin härskiltä kaupunkitilan hygienisoinnilta. Ymmärrän toki, että tavallista Stockalla shoppailijaa ärsyttää kaupan ovella kättään ojentava ryysyläinen. "Menisivät jonnekin muualle!" Minne näiden ihmisten kuuluisi mennä? Takaisin kotiin yhtä kurjiin tai kenties kurjempiin olosuhteisiin? Vain siksi, että voisimme pyyhkiä heidät pois kiireisen arkemme tieltä.
Sisäministeriössä valmistellaan ohjeistusta viranomaisille, kuinka kerjäämiseen tulisi suhtautua. Pohdintaa on lähinnä siitä, miten kerjäämiseen tulisi puuttua.
Mitä jos vaikka aloitettaisiin tarjoamalla heille mahdollisuus sosiaaliturvaan, opiskeluun, työhön ja järjestettäisiin kotouttamista, mikäli he haluavat jäädä Suomeen.
keskiviikko, helmikuu 20, 2008
Kerjäläiskysymys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 äännähdystä:
"Mitä jos vaikka aloitettaisiin tarjoamalla heille mahdollisuus sosiaaliturvaan, opiskeluun, työhön ja järjestettäisiin kotouttamista, mikäli he haluavat jäädä Suomeen."
Tuo tarkoittaisi käytännössä sitä, että heille myönnettäisiin jatkuva oleskelulupa ja heillä olisi kotikuntalain mukainen kotikunta Suomessa.
Koska kaikki Suomessa olevat Romanian romanit ovat kodittomia ja varattomia, heidän ensiasumisensa järjestettäisiin kunnallisen sosiaalisen asumisen vuokrataloyhtiön kautta.
Tällöin on pakko kysyä, millainen on esimerkksi Espoon kruunun tai muun vastaavan tämänhetkinen tilakapasiteetti, ja miten muut peruspalvelut (koulu, sosiaali- ja terveyspalvelut yms.) voitaisiin järjestää tälle uudelle maahantulijaryhmälle laadukkaasti.
Mielestäni keskustelu kenen tahansa sosiaaliviraston alaisen sosiaalityöntekijän tai kotouttamistyötä tekevän kanssa antaa melko hyvän kuvan siitä, että sosiaaliviraston resurssit kunnollisten palvelujen järjestämiseen tälläkin hetkellä ovat aivan liian vajavaiset.
Keskustelu kenen tahansa vuokratalosäätiön sosiaalisen isännöitsijän tai asumisneuvojan kanssa antaa hyvän kuvan siitä, että alueet, joilla on paljon kunnallisia vuokrataloja, ovat tälläkin hetkellä jo aivan riittävän haasteellisia sosiaalitoimen työntekijöille.
Mikäli Romanian romaneja alettaisiin sijoittaa Suomen palvelujärjestelmän piiriin, olisi aina voitava kysyä, että millä resursseilla, mistä säästetään ja kuinka paljon voidaan ottaa.
Näiden kysymysten kysymättä jättäminen tai niihin ylimielisellä tavalla ympäripyöreästi vastaaminen ei mielestäni ole reilua niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat tekemään oikean työn.
Kysyisin siis, millä tavalla resursoisit romanien sijoittamisen, ja millä tavoin vastaisit jo tällä hetkellä olemassa olevaan pääkaupunkiseudun maahanmuuttajasosiaalityön palveluja koskevaan resurssipulaan?
Oletko perehtynyt miten kokonaisvaltaisesti maahanmuuttajasosiaalityön käytännön kenttään?
Haa - joku sentään tarttui provokaatiooni :)
Jos ajatellaan pelkästään ideologisesti, niin eikö olisi ihanteellista, jos kuka tahansa eu-kansalainen voisi ilmoittaa kotipaikakseen minkä tahansa EU-maan kaupungin.
On absurdia että, helsingin kaupunki "auttaa" romanikerjäläisiä häätämällä heidät majapaikastaan.
Kyllä, olen tietoinen huutavasta resurssipulasta niin sosiaali- kuin terveyspuolella. Mielestäni on kuitenkin mielenkiintoista pohtia mitkä palvelut ja oikeudet kuuluvat kenellekin ja millä perustein tai miten ihmisen kotipaikka määritellään.
Luonnollisesti rahaa pitää ottaa jostain budjetin kohdasta pois, jotta sitä saisi toiseen lisää.
Esimerkiksi tuli nyt näin äkkiseltään mieleen projekti keskustatunneli. Helsingin kaupunki käytti paljon rahaa tämän mahtipontisen hankkeen suunnitteluun. Nämä rahat olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään. Maahanmuuttajatyöhön on joka tapauksessa oltava tulevaisuudessa lisää resursseja maahanmuuttajien määrän kasvaessa.
Olen samaa mieltä siitä, että Rajasaaren majapaikan lopettaminen ilman kunnollista neuvotteluprosessia ja realistista vaihtoehtojen tarjoamista oli höpsöä. Mielestäni oikea ratkaisu olisi ollut se, että Vapaalle liikkuvuudelle olisi osoitettu Rajasaaren tyhjentämisen jälkeen sellainen tila, jossa se voi asuttaa kerjäläisiä ja tehdä muita asioita, joita se tilanhaltijana – lainsäädännön asettamien reunaehtojen puitteissa- tykkää.
Mielestäni tällaista prosessia helpottaisi, jos Vapaa liikkuvuus rekisteröisi itsensä yhdistykseksi, ja kirjallisesti kertoisi, millä tavoin ja millaisella vastuunkantoketjulla se järjestäisi eu-kansalaisiin kohdistuvan avustustoimintansa sille tarjottavassa kiinteistössä.
Luulen, että tällöin virallinen taho saattaisi olla innokkaampi etsimään vapaata tilaa Vapaalle liikkuvuudelle.
Nykyisellä tietojen, taitojen, ammatillisen pätevyyden ja tarjoamansa palvelupakin laajuuden tasolla ei voida ajatella, että Vapaa Liikkuvuus voisi ottaa haltuunsa ”oikeita” sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä vastuita esim. palvelusopimuksella.
” Mielestäni on kuitenkin mielenkiintoista pohtia mitkä palvelut ja oikeudet kuuluvat kenellekin ja millä perustein tai miten ihmisen kotipaikka määritellään.”
Sosiaali- ja terveyspalveluihin yms. liittyvien palveluiden ja oikeuksien minimitaso on mielestäni melkoisen hyvin määritelty Suomen lainsäädännössä (esim. kansanterveyslaki, terveydensuojelulaki, kuntalaki, työllisyyslaki, lastensuojelulaki yms.) ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan yms. kaltaisissa sopimuksissa, jotka ratifioimalla valtiot periaatteessa takaavat sen, että niiden alueella palvelut ovat siedettävällä, ihmisarvoisella tolalla.
Perspektiiviä ja suhteellisuudentajua palveluihin kuuluvien oikeuksien ja niihin liittyvien perusteluiden pohdintaan saa toki asumalla pitempään vaikkapa Bulgariassa tai Romaniassa, ja varmasti voidaan kysyä onko nykyinen hyvinvointipalveluiden taso Suomessa liiankin hyvä. Tästä kannattaa kysyä mielipidettä itsen ja lähipiirin lisäksi myös niiltä ihmisiltä, jotka ovat jatkuvasti sosiaalitoimiston asiakkaina tai kunnallisen vuokrataloyhtiön asuntojonossa ja kysyttävä heiltä, ottaisivatko he mieluummin Bulgarian tai Romanian tarjoamien palveluiden tasoista palvelua tiskillä.
Mielestäni kunnallispolitiikan ja muunkin hyvinvointipalveluihin liittyvän hallinnollisen ajattelun pitäisi aina lähteä siitä, että palvelut pyritään tarjoamaan palveluihin oikeutetuille vähintään samalla tasolla kuin aikaisemmin.
Helsingin kaupungin budjetista varmaankin löytyy kohtia, joista nipistämällä saataisiin sosiaaliviraston ammatillisesti pätevälle sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilökunnalle nykyistä paremmat toimintamahdollisuudet. Itse en lähde arvailemaan, saataisiinko keskustatunnelista tai muusta kohteesta nipistämällä säästettyä sopiva määrä. Tärkeintä olisi näin kunnallisvaalien alla se, että päätöksiä olisi tekemässä lainsäädäntöä sekä Romanian romanien ja muidenkin maahanmuuttajien erityiskysymyksiä laadukkaasti tuntevia, kiihkottomia ihmisiä.
Kotipaikan pystyy mentaalitasolla mieltämään hyvinkin vapaasti, mutta palvelujärjestelmän koordinoinnin kannalta se täytyy määritellä melko tarkasti.
Mielestäni kotikuntalaki tarjoaa tällä hetkellä jo varsin hyvät puitteet sen tarkasteluun, miten ihmisen kotipaikka määritellään.
Toki näihinkin määritelmiin tulee suhtautua terveen kriittisesti vaikkapa yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Tunnetusti hyvinvointivaltion lainsäädäntö ja KELA on yhteiskunnallisen ajattelun muutosta aina sukupolven verran jäljessä.
Jos kotipaikka määriteltäisiin joskus siten, että kuka tahansa EU-kansalainen voisi mennä Espoon Kruunun asuntojonoon, sosiaalitoimiston asiakkaaksi Itä-Helsinkiin tai hammaslääkärin vastaanotolle siihen paikkaan, missä julkinen hammaslääkäri ihmisiä porailee, niin Helsingin kaupungin budjetti ei voisi mitenkään riittää.
Mikäli Eu-kansalaisuus tarkoittaisi joskus myös sosiaalioikeudellisessa mielessä minkä tahansa EU-maan palvelujärjestelmän piiriin kuulumista, niin katsoisin että tällöin myös EU:n budjetista pitäisi löytyä mekanismi, jolla Unionin varoin tuettaisiin jäsenmaiden sosiaalisektoreita siten, että palvelut pystytään järjestämään koko EU-alueella yhdenvertaisesti.
Suomen hyvinvointivaltion palveluiden taso on tällä hetkellä kepeästi yli EU:n minimitason, kun taas suurimmalla osalla EU-maista palveluiden taso on suomalaiselle totuttua heikompi. EU:n tämänhetkinen tilanne, jossa käsittääkseni 80% EU-budjetista menee sekä eettisesti, kauppapoliittisesti että ekologisesti ongelmallisen maatalouden tukemiseen, on kestämätön.
Kunnollisen EU- sosiaalipalvelujärjestelmän kehittäminen on melko pitkälläkin tähtäimellä rakenteellisesti epärealistista, mikäli ajatellaan skenaariota, jossa koko EU-alueella olisi Suomen tasoiset hyvinvointipalvelut.
Käytännössä nykyisellä EU-budjetilla ja poliittisella rakenteella jonkin sorttisen yhteisen ”EU-kansalaisten hyvinvointipalvelujärjestelmän” rakentaminen tarkoittaisi Suomen palvelujärjestelmän heikentymistä, koska kapasiteetti ei voisi mitenkään riittää nykyisentasoisten palvelujen tarjoamiseen.
Eihän tälläkään hetkellä toisen suomalaisen kunnankaan asukki, esim. jyväskyläläinen, saa toisen kunnan, esimerkiksi Helsingin palveluita (hammashoitoa, perusterveydenhuoltoa, sosiaaliaseman palveluita) kun vain erikoistilanteissa.
Mutta suomalainen saa oikeanlaisella KELA-kaavakkeella terveydenhoitoa paikallisen asukin tapaan missä tahansa euroopassa.
"Tärkeintä olisi näin kunnallisvaalien alla se, että päätöksiä olisi tekemässä lainsäädäntöä sekä Romanian romanien ja muidenkin maahanmuuttajien erityiskysymyksiä laadukkaasti tuntevia, kiihkottomia ihmisiä."
Onko tämä nyt jokin hyökkäys sitä vastaan että kaltaiseni vihreä nuori on kunnallisvaaliehdokkaana? Oleno minä jokin kiihkoilija?
Ensinäkin on selvää, että kukaan yksi ihminen ei vaan yksinkertaisesti voi tuntea ja tietää kaikkia asioita ja niihin liittyviä yksityiskohtia. Siksi politiikassa nimenomaan kuunnellaan kaltaisijasi asiantuntijoita päätöksenteon tueksi. Toki olen kanssasi samaa mieltä siitä, että pitää olla viitseliäisyyttä perehtyä asioihin.
Toiseksi tällainen ajattelutapa sulkee nuoret helposti päätöksenteon ulkopuolelle. Mielestäni etenkin kunnallispolitiikassa on tärkeää, että myös nuoret ovat mukana tekemässä oikeita päätöksiä. (Ei vain jossain leikkivaltuustoissa...) Virkamiesvaltaako sinä haluat? Vai onko politiikka mielestäsi vain keski-ikäisen väestön laji?
"Onko tämä nyt jokin hyökkäys sitä vastaan että kaltaiseni vihreä nuori on kunnallisvaaliehdokkaana? Oleno minä jokin kiihkoilija?"
Anteeksi jos olen antanut tällaisen kuvan. Joksikin syyttäminen ei ole käynyt missään vaiheessa mielessäni, enkä tiennyt että olet kunnallisvaaliehdokkaana.
Lähinnä kommenttini liittyi siihen, että tällä hetkellä romaniasia ja muutoinkin maahanmuuttajuuden kysymykset tuntuisivat kuumentavan kaikkien ihmisten tunteita monia muita asioita enemmän, poliittisista kannoista, iästä tai ehdokkuuksista riippumatta.
Tällöin käy pakosti miettimään, mistä tämä johtuu. Mielletäänkö Suomi vieläkin joksikin sellaiseksi maaksi, jolle muunmaalaisuus on jokin normaalia arjen järjestystä kovasti järisyttävä asia. "Vieraaksi" koetut ihmiset tuntuvat olevan yhtäältä joko mielettömiä turvallisuusuhkia, toisaalta uskomattomia mahdollisuuksia tai kolmanneksi "afrikan lasten" kaltaisia ihmisiä, jotka "etsivät vain parempaa elämää" ja joiden toiminnan kritiikki on automaattisesti tästä syystä epäeettistä, epäilyttävää ja moraalitonta.
Mielestäni kaikki kolme tapaa ovat vajavaisia ja tarkasteltavan ihmisen ihmisyyttä eri tavoin halventavia tapoja tarkastella maahanmuuttajuuden tai romaniuden kysymyksiä.
Siksi haluaisi joskus maltillisuutta asioiden käsittelyyn, ja tässä suhteessa asioiden laittaminen historialliseen perspektiiviin voisi auttaa myös tekemään uudenlaisia kunnallispoliittisia päätöksiä. Menneisyydestä saattaa löytyä paljon uusia asioita.
En koe olevani missään nimessä mikään asiantuntija, eikä kommenttejani ole sellaisina syytä ottaa. Olen tässä kommenttiketjussa vain ja ainoastaan potentiaalinen äänestäjä, ja kommentitkin kannattanee muotoilla sitä silmällä pitäen.
"Mutta suomalainen saa oikeanlaisella KELA-kaavakkeella terveydenhoitoa paikallisen asukin tapaan missä tahansa euroopassa."
Unohdin kommentoida tätä vastakommenttia. Mikä on tarkalleen ottaen sen pointti?
Mielestäni se ei ainakaan ole kovin hyvä esimerkki kansalliset rajat tai identiteetit ylittävästä sosiaaliturvajärjestelmästä, koska se on varattu ainoastaan niille Suomi-territorion&kansallisvaltion täysivaltaisille passin, kela-kortin ja sosiaaliturvatunnuksen omaaville kansalaisille, jotka sattuvat oleskelemaan muualla kuin oman kansallisvaltionsa sisäpuolella.
Mielestäni se on melko hyvä esimerkki siitä, kuinka eriarvoisesti paperillisia ja "paperittomia" kohdellaan.
Jos vihjaisit siitä, että Romania tai Bulgaria voisivat rahoittaa omien kansalaistensa kotouttamisen ja integroimisen Suomen palvelujärjestelmään, niin sillä luotaisiin kyllä melkoinen menoautomaatti noiden maiden sosiaalisektoreille tilanteessa, jossa näiden maiden sosiaalisektorit kaipaavat muutenkin aivan mielettömän paljon kehittämistä.
Tarkoituksenmukaisempaa sekä useampaa romania ja muita romanialaisia auttavampaa olisi tehdä yhteistyössä laadukas palvelujärjestelmä lähtömaihin.
Ajoin takaa juuri mainitsemaasi eriarvoisuuspointtia.
"Tarkoituksenmukaisempaa sekä useampaa romania ja muita romanialaisia auttavampaa olisi tehdä yhteistyössä laadukas palvelujärjestelmä lähtömaihin."
Ehdottomasti samaa mieltä. Toivoisin, että tähän voitaisiin jotenkin EU-politiikalla vaikuttaa.
Lähetä kommentti