Malmö vs. Helsinki

Vietin viikon Malmössä Euroopan Sosiaalifoorumissa. Mielenkiitoisia ihmisiä ja seminaareja ynnä muita tapahtumia sekä takkuilevia käytännön järjestelyjä ruotsalaisten tapaan. Yhden asian ne ruotsalaiset kyllä osaavat: isojen mielenosoitusten järjestämisen. Mahtavaa tunnelmaa, menoa ja meininkiä.

Tämä blogauksen tarkoitus on verrata Malmötä ja Helsinkiä kaupunkeina.

Autoilijat
Malmössä autoilijat todella pysähtyvät suojatien eteen. Helsingissä ei sinne päinkään.

Pyöräily
Malmössä polkupyörä on kätevin tapa päästä paikasta toiseen. Leveät pyörätiet kulkevat kaikkialle. Pyöräkaistat kuitenkin puuttuvat vielä Malmöstäkin. Helsingin ydikeskustassa ei oikein ole edes pyöräteitä ja silloinkin kun sellaisen löytää, se katkeaa kesken jossain vaiheessa. Malmössä oli myös erilaisia tavaroiden kuljetukseen soveltuvia pyöriä, joista me täällä Helsingissä osaamme vain uneksia.

Raideliikenne
Helsingissä on ratikoita ja metro, Malmössä ei kumpaakaan. Itse en kovinkaan paljon pidä bussissa rytyyttämisestä, tulee matkapahoinvointia.

Rakentaminen ja talot
Malmössä oli persoonallisen näköisiä pienkerrostaloja, Helsingissä emme ole edes kuulleet sellaisista. Eräskin talo oli suunniteltu vuokralaisten toiveiden mukaan. Yhdyskuntarakenne vaikutti terveen tiiviiltä, pilaamatta silti viihtyisyyttä. Puistoja löytyi joka nurkalta ja ihmiset tuntuivat kovasti viihtyvän kaupungissaan.

Tilaa taiteelle ja kulttuurille
Malmössä oli toinen toistaan upeampia "tee se itse"-gallerioita ja keikkapaikkoja. Helsingissä saamme tapella erikseen jokaisesta bändikämpästä ja käydä suunnilleen pelkästään S-ketjun omistamissa ravintoloissa huurteisella.

Ulkona syöminen
Malmössä oli inhimillisen hintaista tilata kahvilasta luxusleipiä tai käydä syömässä ravintolassa. Halpoja maahanmuuttajien pitämiä falafelpaikkoja löytyy joka korttelista. Helsingissä on eläimellisen kallista syödä ulkona, vaikka olenkin valmis maksamaan siitä, että joku toinen tekee minulle ruokaa. Tähän vaikuttaa tietääkseni kaikista eniten keskustan kalliit tilavuokrat. Niin ja tietysti maahanmuuttajien vähäisyys.

Luonto
En olisi valmis muuttamaan Malmöhön, koska sielä pitää matkustaa pitkä matka bussilla päästäkseen metsään. Onneksi meillä on ihana Keskuspuisto ja muuallakin reilusti arvokasta kaupunkimetsää, jota pitää tulevaisuudessakin vaalia.