Helsingin hiljaiset alueet?

Tänään ke 8.10. Hiljan päivänä vietetään valtakunnallista hiljaisuuden teemapäivää. Minä vietän aivan erityistä hiljaisuuden päivää flunssassa ääneni menettäneenä. Harmittaa, sillä jouduin perumaan tämänpäiväisen Itäkeskuksen lukion vaalipaneelin. Toisaalta hiljaisuus on myös jotain äärettömän kiehtovaa ja rentouttavaa. Varsinkin, jos siitä voi nauttia keskellä metsän uumenissa tai vaikkapa Lapin tunturissa.

Aamun Hesari uutisoi siitä, että Uudellamaalla on vain kaksi aluetta, jotka on luokiteltu hiljaisiksi. Toinen näistä viiden neliökilometrin suuruisista hiljaisista alueista sijaitsee Kirkkonummen Porkkalassa ja toinen Lohjalla. Helsingissä hiljaisuudesta pääsee nauttimaan ainoastaan Keskuspuistossa ja Vanhankaupunginkoskella. Selvitysten mukaan 54 % helsinkiläisistä kärsii melusta, eli asuvat korkean äänitason alueella.

Eniten melua pääkaupunkiseudulla tuottaa liikenne. Meluntorjunnan ongelmana on ollut päätöksenteon epäjohdonmukaisuus – samalla kun melua pyritään torjumaan yhtäällä, toisaalla tehdään esimerkiksi yhdyskuntarakenteeseen hajauttavasti vaikuttavia päätöksiä, jotka lisäävät liikennettä ja sitä kautta myös melua. Liikenteen meluhaittoja pitää vähentää kaavoituksella, hiljaisemmalla joukkoliikenteellä sekä vähentämällä yksityisautoilua.

Kaupungin rajojen sisältä pitäisi löytyä myös hiljaisia alueita. Hiljaisia alueita voidaan säilyttää suojelemalla nykyisiä luontoalueita. Pääkaupunkiseudulle on laadittava viheraluekaava turvaamaan arvokasta luontoa ja säilyttämään yhtenäiset metsäiset alueet ja näiden väliset yhteydet. Rakentaminen pitää suunnata paikkoihin, jotka ovat jo valmiiksi käytössä. Helsingin rantoja tulee säästää yhteiseen virkistyskäyttöön, eikä rakentaa muutamien rikkaiden linnoiksi. Esimerkiksi Kivinokan ja Vartiosaaren alueet on säilytettävä nykyisessä käytössään.