Koirateemat

Helsingissä on arviolta 25 000 koiraa, eikä tämä ole ihan pieni määrä. Koska olen kunnallisvaaliehdokas ja koiraihminen, haluan sanoa myös jotain koirista ja Helsingistä.

Tavoittelen seuraavia asioita:

- Lemmikkieläimen kanssa pitää päästä harrastamaan myös ilman omaa autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. agility- ja tokokenttiä pitää löytyä myös kehä I:n sisäpuolelta ja ydinkeskustasta. Kysymys on mielestäni enemmän poliittisen tahdon puutteesta ajaa koiranomistajien asioita kuin mistään ylitsepääsemättömistä käytännön ongelmista. Kun maa on arvokasta kehä I:n sisäpuolella, koiraharrastajat ajetaan kehä III:n tuntumaan ja siitä eteenpäin. Tämä jo ekologisestikin kestämätöntä politiikkaa.

- Kaupungin pitää osoittaa myös koiraharrastusseuroille tilaa siinä missä muille urheiluseuroille. Valaistujen kenttien lisäksi tarvitaan myös sisähalleja. Mielestäni erilaiset ulkoliikuntakentät sopivat ensihätään myös koiraharrastukseen, kunhan kaikki harrastajat varmasti huolehtivat siitä, että koirat eivät pääse tekemään tarpeitansa kentille.

- Tarvitaan lisää myös suurempia ulkoilualueita, joissa saa pitää koiraa vapaana Sipoon koirametsän mallin mukaan. Esimerkiksi Tanskassa toimii hyvin sellaiset puistot, jonne mennessään muut ulkoilijat tietävät, että alueella saa pitää koiria vapaana. Ja vastaavasti alueella ulkoilevat koirat ovat omistajiensa hallinnassa.

- Jos koiraveroa edelleen peritään, siitä saadut rahat pitää korvamerkitä koiraharrastusalueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Kaupungin pitää panostaa myös rahallisesti koiraharrastusalueisiin. Helsingillä on kyllä varaa kenttien valaistukseen ja muutaman harrastushallin rakentamiseen. Myös koirapuistojen kunnossapitoon ja rakentamiseen pitää satsata nykyistä enemmän.

Miksi kaupungin pitäisi edistää koiraharrastusmahdollisuuksia?

Yhteiskunnan vaatimukset koiria kohtaan ovat kiristyneet jatkuvasti. Kaupungin pitäisi tajuta, että mitä enemmän aktiviteettejä lemmikkieläimillä on, sitä vähemmän ongelmia niistä syntyy. Vaikka kuka tahansa voi hankkia koiran, kaikki koiranomistajat eivät välttämättä pysty kouluttamaan yhteiskuntakelpoista koiraa. Ihmiset hakeutuvat harrastamaan lemmikkiensä kanssa sen takia, että sekä ihmiset että eläimet nauttivat siitä, mutta myös siksi, että moni tarvitsee apua. Mitä enemmän apua ja harrastusmahdollisuuksia lemmikkien omistajille on tarjolla, sitä paremmin lemmikkieläimet myös voivat ja sitä enemmän niillä on kaupungissa mahdollisuuksia lajityypilliseen elämään.