Lotta Kortteinen

Kolmetoistametrinen jätevuori vuodessa

2008-10-28T10:50:00.002+02:00

Aamun Hesari kertoo, kuinka Espoon Ämmässuolle on noussut kolmetoistametrinen jätevuori vuodessa. Tämä tarkoittaa 350 000 tonnia jätettä. Huolestuttavinta on se, että hieman yli puolet sekajätteestä on biohajoavaa jätettä, vaikka biojätteen kierrättäminen on nykyään helppoa suunnileen jokaisessa taloyhtiössä. Kun biohajoavaa jätettä on sekajätteen joukossa, muodostuu kaatopaikalle metaania, joka on noin 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Lisäksi sekajätteen seasta löytyy käyttökuntoista tavaraa, joka ei kaatopaikalle kuulu.

Ihmettelen vain, että mikä siinä kierrättämisessä on niin vaikeaa?

Toki kaupunki voi tehdä vielä paljon helpottaakseen kierrättämistä. Kierrättäminen on tehtävä kaupunkilaisille vaivattomaksi. Jokaisesta taloyhtiöstä pitää löytyä oma kierrätyspiste biojätteelle, paperille, kartongille, energiajätteelle, metallille ja lasille. Kierrätyskeskuksia tarvitaan nykyistä enemmän, jotta käyttökuntoinen tavara ei joutuisi kaatopaikalle.

Ämmässuon löydöksien valossa on kuitenkin oletettavaa, että ihmiset eivät välttämättä kierrättäisi yhtään sen enempää, vaikka se olisi kuinka helppoa.

Sääli, sillä meidän perheen sekajätemäärä tipahti noin neljännekseen aiemmasta, kun rupesimme kierrättämään myös energiajätettä. Tämä tarkoittaa siis 3/4 vähemmän sekajätettä Ämmässuolle. (Tietenkin siitä meidän aiemmasta sekajätteen määrästä puuttui jo kokonaan biojäte, paperi, kartonki, metalli, lasi, elektroniikkaromu ja ongelmajäte.) Suosittelen lämpimästi muillekin.

432 ääntä

2008-10-27T19:25:00.002+02:00

Suuri kiitos kaikille minua äänestäneille, tukeneille ja vaalityötäni tehneille. 432 ääntä on oikein hyvä tulos! Täältä voit käydä katsomassa kaikki ääneni äänialueittain. Tasaisesti on tullut ääniä läpi Helsingin. Ylen sivuilta voi käydä tsekkailemassa kaikkia tuloksia.

Perheen (minä, Muusa ja Nikke) yhteenlaskettu äänimäärä on 593.

Miksi koirani syö lihaa, vaikka itse olen kasvissyöjä?

2008-10-26T16:09:00.001+02:00

Vihreä Lanka kirjoittaa vähän harhaanjohtavasti siitä, kuinka koirasta voi tehdä kasvissyöjän. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen tai ongelmaton. Luotettavaa tietoa siitä, miten koira tulee toimeen kasvisravinnolla on saatavilla hyvin vähän, jos ollenkaan. Kasvissyöjäkoiria ei ole tutkittu, vaan kaikki olemassa oleva tieto pohjautuu tutkimuksiin koiran ruoansulatuksesta. Käsityksemme pohjaavat siis vain ja ainostaan kahteen faktaan. 1) Koiran ruoansulatus pystyy kyllä hyödyntämään myös kasvisravintoa. 2) Joka tapauksessa kasvissyöjäkoirakin tarvitsee eläinproteiinia (esim. kananmunat) ja luita järsittäväksi hampaidensa takia.

Kasvissyöjäkoiria on, ja koira mitä ilmeisemmin pärjää kasvisravinnolla. Terveyden arvioiminen silmämääräisesti on kuitenkin aina aikamoista hakuammuntaa ja kattavat tutkimukset kasvissyöjäkoirista puuttuvat. Se, että pärjää ei välttämättä takaa vielä sellaista hyvinvointia, jota itse haluan lemmikilleni.

Ongelmallista on myös oman lemmikin hyvinvoinnin ja lajityypillisen elämän rajoittaminen minun henkilökohtaisten valintojen perusteella. Erityisen paradoksaalinen on tilanne, jossa itse on kasvissyöjä ettisistä syistä, mutta oma eläin ei kuitenkaan saisi olla eläin.

Jos haluaa välttää eläinten käyttämisen ruokana totaalisesti, niin sitten on syytä olla hankkimatta lemmikkieläimiä. Tietenkin jokainen lemmikinomistaja voi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten liha, jota lemmikkisi syö, on tuotettu. Itse en esimerkiksi osta Muusalle kaikista epäeettisimmin tuotettua broileria lainkaan.

Lue lisää aiheesta

Kansikuvassa koirani Muusa, joka ei ole kasvissyöjä

Hesy ei suostu solmimaan työntkijöidensa kanssa työehtosopimusta

2008-10-26T09:04:00.007+02:00

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen työntekijät jakoivat eilen vaalikentillä infoa heidän kestämättömästä tilanteesta ja ihmettelivät miksi Hesyn puheenjohtaja Hannele Luukkainen haluaa estää hesyläisten työehtosopimuksen. Hesyn työntekijät toteuttavat parhaillaan (24.-26.10.) ulosmarssia, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota vastuuttomaan työnantajapolitiikkaan.

Yli 90 prosenttia suomalaisista palkansaajista on työehtosopimuksen piirissä. Hesyläiset vaativat täysin oikeutetusti työehtosopimusta, jossa määritellään mm. työajat, lomarahat, työaikalisät, sairausajan palkat, poissaolot lapsen sairastuessa ja vähimmäispalkat. On suorastaan pöyristyttävää, että Hesy ei suostu neuvottelemaan työehtosopimuksesta - eläimistä kyllä pidetään huolta, mutta työntekijöistä ei.

Hesyn työntekijät ovat osaavia ja motivoituneita ammattilaisia, jotka tekevät työtä tällä hetkellä hyvin matalalla palkalla (noin 1200-1300 € kuukaudessa) ja vailla työehtosopimusta. Työntekijöiden toimeentulon ja jaksamisen takia on tärkeää saada työehtosopimus aikaan. Hesyn 20:stä työntekijästä 70 prosenttia on ammattiliitto ERTOn jäseniä. Mikäli työehtosopimusta ei saada aikaiseksi, on edessä lakko. Lakko lamaannuttaisi koko Hesyn toiminnan ja tärkeän työn eläinten hyväksi.

Lue lisää aiheesta

Koirateemat

2008-10-24T13:11:00.003+03:00

Helsingissä on arviolta 25 000 koiraa, eikä tämä ole ihan pieni määrä. Koska olen kunnallisvaaliehdokas ja koiraihminen, haluan sanoa myös jotain koirista ja Helsingistä.

Tavoittelen seuraavia asioita:

- Lemmikkieläimen kanssa pitää päästä harrastamaan myös ilman omaa autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. agility- ja tokokenttiä pitää löytyä myös kehä I:n sisäpuolelta ja ydinkeskustasta. Kysymys on mielestäni enemmän poliittisen tahdon puutteesta ajaa koiranomistajien asioita kuin mistään ylitsepääsemättömistä käytännön ongelmista. Kun maa on arvokasta kehä I:n sisäpuolella, koiraharrastajat ajetaan kehä III:n tuntumaan ja siitä eteenpäin. Tämä jo ekologisestikin kestämätöntä politiikkaa.

- Kaupungin pitää osoittaa myös koiraharrastusseuroille tilaa siinä missä muille urheiluseuroille. Valaistujen kenttien lisäksi tarvitaan myös sisähalleja. Mielestäni erilaiset ulkoliikuntakentät sopivat ensihätään myös koiraharrastukseen, kunhan kaikki harrastajat varmasti huolehtivat siitä, että koirat eivät pääse tekemään tarpeitansa kentille.

- Tarvitaan lisää myös suurempia ulkoilualueita, joissa saa pitää koiraa vapaana Sipoon koirametsän mallin mukaan. Esimerkiksi Tanskassa toimii hyvin sellaiset puistot, jonne mennessään muut ulkoilijat tietävät, että alueella saa pitää koiria vapaana. Ja vastaavasti alueella ulkoilevat koirat ovat omistajiensa hallinnassa.

- Jos koiraveroa edelleen peritään, siitä saadut rahat pitää korvamerkitä koiraharrastusalueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Kaupungin pitää panostaa myös rahallisesti koiraharrastusalueisiin. Helsingillä on kyllä varaa kenttien valaistukseen ja muutaman harrastushallin rakentamiseen. Myös koirapuistojen kunnossapitoon ja rakentamiseen pitää satsata nykyistä enemmän.

Miksi kaupungin pitäisi edistää koiraharrastusmahdollisuuksia?

Yhteiskunnan vaatimukset koiria kohtaan ovat kiristyneet jatkuvasti. Kaupungin pitäisi tajuta, että mitä enemmän aktiviteettejä lemmikkieläimillä on, sitä vähemmän ongelmia niistä syntyy. Vaikka kuka tahansa voi hankkia koiran, kaikki koiranomistajat eivät välttämättä pysty kouluttamaan yhteiskuntakelpoista koiraa. Ihmiset hakeutuvat harrastamaan lemmikkiensä kanssa sen takia, että sekä ihmiset että eläimet nauttivat siitä, mutta myös siksi, että moni tarvitsee apua. Mitä enemmän apua ja harrastusmahdollisuuksia lemmikkien omistajille on tarjolla, sitä paremmin lemmikkieläimet myös voivat ja sitä enemmän niillä on kaupungissa mahdollisuuksia lajityypilliseen elämään.

Pormestarimalli Helsinkiin

2008-10-24T09:39:00.002+03:00

Aamun Hesarissa kerrotaan, että pormestarimalli ei kiinnosta kuntia. Perinteinen kunnanjohtaja on valtuuston valitsema virkamies. Perinteisessä mallissa valta keskittyy virkamiehille, eikä poliittisille päättäjille. Pormestarimalli on käytössä Tampereella ja Pirkkalassa, joissa pormestari on sekä kunnanjohtaja että kunnanhallituksen puheenjohtaja. Kun pormestari valitaan poliittisin perustein ja hänen poliittinen valtansa kontrolloidaan vaaleilla, lisääntyy päätöksenteon avoimuus ja demokratiaa.

Pormestarimalli pitää ottaa käyttöön myös Helsingissä. Nykyisen lainsäädännön puitteissa pormestaria ei ole kuitenkaan mahdollista valita suoraan vaaleilla. Laisäädäntöä pitää muuttaa siten, että kaupunkilaiset pääsevät itse valitsemaan oman pormestarinsa.

Vallilan ratikkahallista

2008-10-23T10:03:00.000+03:00

Kaupunki on kartoittamassa mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja maanalaisen ratikkahallin rakentamisesta. Koskelaan hallia ei voida louhia pehmeän maaperän takia. Katseet kääntyvätkin kohti Vallilaa, jonne kaavailaan maanalaista hallia 180:lle ratikalle ja 200 autolle. Kuulostaa mahtipontiselta ja hintalappukin on mukavat 60-100 miljoonaa euroa.

Hallia tarvitaan, koska ratikoiden määrän kasvaessa niille tarvitaan lisää tilaa. Kuitenkin ajatus jättimäisen hallin louhimisesta Hämeentien, Mäkelänkadun ja Sturenkadun rajaaman kolmion tuntumaan tuntuu hurjalta. Alueen liikennemäärät ovat jo nykyisellään huomattavat, eikä 120 ratikan lähteminen aamutuimaan varsinaisesti vähennä tätä kuormitusta tiiviisti asutulla alueella, puhumattakaan rakennustöiden aiheuttamasta kaaoksesta.

Raitiotieliikenteeseen suunnattavat rahat on ensisijaisesti käytettävä kiskojen määrän lisäämiseen. Kun kiskoja saadaan lisää voidaan suurempaa hallia suunnitella vaikkapa kehä I:n tuntumaan raidejokerin varrelle. En myöskään näe tarkoituksen mukaisena, että kaikkien ratikoiden pitää lähteä samasta hallista. Muutama halli sopiviin paikkoihin ripoteltuna toimii liikenteenkin kannalta paljon paremmin kuin jättimäinen kompleksi.

Helsingin pitää kantaa vastuuta eläinten hyvinvoinnista

2008-10-22T16:03:00.004+03:00

Vihreiden uudet eläinpoliittiset linjaukset julkaistaan tänään.

Helsingin pitää kantaa vastuuta eläinten hyvinvoinnista. Eläinsuojeluvalvontaan tarvitaan lisää resursseja ja uusia toimintatapoja. Löytöeläinten sekä luonnonvaraisten, vahingoittuneiden eläinten kuljetus ja hoito on järjestettävä asianmukaisesti. Korkeasaaren eläintarha pitää muuttaa kokonaan luonnonvaraisten loukkaantuneiden eläinten hoitopaikaksi.

Julkisen sektorin ruokahuollossa pitää velvoittaa poliittisin päätöksin käyttämään lähi- ja luomuraaka-aineita. Kouluissa, päiväkodeissa ja muussa kunnan järjestämässä ruokailussa tulee lisätä kasvisruuan tarjontaa esimerkiksi vaihtamalla muutamaksi päiväksi viikossa ruokalista täysin lihattomaksi. Kasvisruokapäiville löytyy niin eettisiä, ekologisia, taloudellisia kuin kasvatuksellisia perusteita. Samalla on huolehdittava julkisten ruokapalveluiden henkilöstön riittävästä asiantuntemuksesta kasvisruokien valmistukseen.

Lemmikkieläinten pitää saada käyttäytyä lajityypillisesti myös Helsingissä. Siksi on panostettava lemmikkien ulkoilu- ja harrastusmahdollisuuksien parantamiseen.

Vaalirahoitukseni

2008-10-21T20:30:00.005+03:00

Kunnallisvaalikampanjan budjetti

Menot:
Ehdokasmaksu 120 €
Nettisivujen domain 43 €
Helsingin Sanomien mainokset 1100 €
Metromainokset 450 €
Esitteiden painatus 610 €
ViNOn suorapostitus 130 €
Voiman mainos 150 €
Ylioppilaslehden mainos 166 €
Voltti-lehden mainokset 123 €
Tulva-lehden mainos 65 €
Metro-lehden mainos 50 €
Graafinen suunnittelu 500 €
Vaalikuva 15 €
Käyntikorttien painatus 125 €

Menot yhteensä: 3647 €

Tulot:
Vihreiden naisten tuki 135 €
Vanhempien tuki 1000 €
Yksityishenkilöiden tuki 68 €
Omat rahat (opintolaina) 2444 €

Tulot yhteensä: 3647 €

Vastuu lähisuhdeväkivallan ehkäisystä kuuluu kunnille

2008-10-13T12:40:00.003+03:00

Oikeusministeriö aikoo parantaa lähisuhdeväkivallan uhrien asemaa muuttamalla lievät pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisin on suoritettava esitutkinta ja syyttäjän on nostettava syyte myös silloin, kun rikoksen uhri ei sitä vaadi. (HS Kotimaa 13.10.08.) Tämä on askel parempaan suuntaan, sillä Suomi on yksi Euroopan lähisuhdeväkivaltaisimmista maista.

Lähisuhdeväkivalta kohdistuu perheen jäseniin tai muihin läheisiin. Lähisuhdeväkivaltaa on fyysisen väkivallan lisäksi seksuaalinen väkivalta tai hyväksikäyttö,kodin ja henkilökohtaisten esineiden rikkominen tai tärvely, henkinen väkivalta ja kaikenlainen laiminlyöminen.

Suuri osa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä, kuitenkin naisten osuus tekijöinä lisääntyy jatkuvasti. Eniten lähisuhdeväkivallasta kärsivät peheiden lapset. Suomessa kymmenet tuhannet lapset joutuvat kohtaamaan väkivaltaa kotonaan. Lapsiin kohdistuvassa väkivallassa tekijöinä ovat sekä miehet että naiset.

Väkivallan kierre jatkuu tutkimusten mukaan ainakin noin joka kolmannessa tapauksessa aikuisikään asti kun perheväkivaltaa kohdanneet lapset jatkavat käytösmallia joko lyömällä omaa puolisoaan, lapsiaan tai alistumalla uhriksi väkivaltaisessa suhteessa.

Vastuu lähisuhdeväkivallan torjumisesta kuuluu kunnille. Helsingin on laadittava poikkihallinnollinen ohjelma lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi. Lisäksi olemassa olevien perhepalveluiden sukupuolivaikutuksia on arvioitava. Kaikilla perheiden kanssa työskentelevillä pitää olla riittävästi koulutusta ja keinoja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.

Kodin pitää olla turvallinen paikka jokaiselle perheenjäsenelle. Kaupungin on autettava niin väkivallan uhreja kuin tekijöitä. Perheiden kokonaisvaltaiseen auttamiseen pitää panostaa nykyistä enemmän.

Vastauksiani vaalikoneisiin ja -kyselyihin

2008-10-08T10:30:00.007+03:00

Klikkaa linkkiä ja löydät vastaukseni vaalikoneisiin ja -kyselyihin. Vastauksista kannattaa lähettää rohkeasti sähköpostia tai kommentteja blogiin, jos jokin asia jää askarruttamaan. Käy tsekkaamassa myös vaalisivuni.

• Helsingin Sanomat
• Helsingin Uutiset -> ehdokkaat -> Vihreä liitto -> Lotta Kortteinen
• MTV 3
• YLE
• Irc-galleria
• Facebookin vaalikone
• Facebook: Sosiaalinen vaalikone
• Kaupunkiliikkujien liikenneaiheinen vaalikone
• Terveydenhuollon vaalikone
• Kaupunkimetsäliikkeen kysely
• Amnestyn haaste. Olen sitoutunut naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.
• Attac
• Liikenneturvan Suur-Maltti
• Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton & Animalian kysely. Julkaistaan ennen ennakkoäänestyksen alkamista.
• Äänestä kuntasi reiluksi. Olen sitoutunut edistämään reilumpaa Helsinkiä.
• Stadin rantaryhmän vaalikysely
• Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n kysely. Tulokset julkaistaan ennen vaaleja.
• Herttoniemi –seuran haastattelu. Jostain syystä vastaukseni eivät vielä ole päivittyneet sivuille.
• Love ry:n vaalikone
• Lammaszinen vaalikysely, julkaisutavasta ja ajankohdasta ei tietoa.
• Linux-käyttäjien vaalikysely. Tulokset julkistetaan 10.10.
• Tietotekniikan liiton vaalitutkimus. Tulokset julkaistaan viikkoa enne vaaleja.
• Kysely päihdehaittojen ehkäisystä. Vastattu, ei jostain syystä löytynyt vielä netistä.
• Kysely asuntoloista. Vastaukset Töölöläinen -lehdessä.

Jos listasta puuttuu mielestäsi jokin vaalikone tai -kysely, vinkaathan sen minulle!

Helsingin hiljaiset alueet?

2008-10-07T10:31:00.002+03:00

Tänään ke 8.10. Hiljan päivänä vietetään valtakunnallista hiljaisuuden teemapäivää. Minä vietän aivan erityistä hiljaisuuden päivää flunssassa ääneni menettäneenä. Harmittaa, sillä jouduin perumaan tämänpäiväisen Itäkeskuksen lukion vaalipaneelin. Toisaalta hiljaisuus on myös jotain äärettömän kiehtovaa ja rentouttavaa. Varsinkin, jos siitä voi nauttia keskellä metsän uumenissa tai vaikkapa Lapin tunturissa.

Aamun Hesari uutisoi siitä, että Uudellamaalla on vain kaksi aluetta, jotka on luokiteltu hiljaisiksi. Toinen näistä viiden neliökilometrin suuruisista hiljaisista alueista sijaitsee Kirkkonummen Porkkalassa ja toinen Lohjalla. Helsingissä hiljaisuudesta pääsee nauttimaan ainoastaan Keskuspuistossa ja Vanhankaupunginkoskella. Selvitysten mukaan 54 % helsinkiläisistä kärsii melusta, eli asuvat korkean äänitason alueella.

Eniten melua pääkaupunkiseudulla tuottaa liikenne. Meluntorjunnan ongelmana on ollut päätöksenteon epäjohdonmukaisuus – samalla kun melua pyritään torjumaan yhtäällä, toisaalla tehdään esimerkiksi yhdyskuntarakenteeseen hajauttavasti vaikuttavia päätöksiä, jotka lisäävät liikennettä ja sitä kautta myös melua. Liikenteen meluhaittoja pitää vähentää kaavoituksella, hiljaisemmalla joukkoliikenteellä sekä vähentämällä yksityisautoilua.

Kaupungin rajojen sisältä pitäisi löytyä myös hiljaisia alueita. Hiljaisia alueita voidaan säilyttää suojelemalla nykyisiä luontoalueita. Pääkaupunkiseudulle on laadittava viheraluekaava turvaamaan arvokasta luontoa ja säilyttämään yhtenäiset metsäiset alueet ja näiden väliset yhteydet. Rakentaminen pitää suunnata paikkoihin, jotka ovat jo valmiiksi käytössä. Helsingin rantoja tulee säästää yhteiseen virkistyskäyttöön, eikä rakentaa muutamien rikkaiden linnoiksi. Esimerkiksi Kivinokan ja Vartiosaaren alueet on säilytettävä nykyisessä käytössään.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työhönottotilanteessa

2008-10-01T22:12:00.004+03:00

Alma media on antanut potkut Lapin kansan vastavalitulle päätoimittajalle Johanna Korhoselle. Työsopimuksen purkamisen syyksi on ilmoitettu luottamuspula, jonka väitetään syntyneen siitä, että Korhonen ei ole työhaastattelussa kertonut puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Korhonen on myös jättänyt haastattelussa painottamatta sitä, että hänen puolisonsa on nainen. Tyypillistä. Ihmiset olettavat heteronormatiivisesti jotain, ja saavat sitten hepulit, kun heidän omat odotukset eivät pitäneetkään paikkaansa.

Työnantaja ei saa syrjiä työntekijöitä sukupuolen, iän, terveydentilan, raskauden tai vanhemmuuden, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muuhun näihin verrattavan seikan vuoksi. Syrjinnän kielto koskee myös työpaikkailmoituksia ja työhaastattelua. Työpaikkaa ei saa esimerkiksi ilmoittaa vain naisten tai miesten haettavaksi tai edellyttää hakijalta tiettyä ikää, jollei tähän ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä.

Näin ollen työnhakijalla on oikeus jättää työhaastattelussa vastaamatta edellä mainittuihin viittaaviin kysymyksiin. Työhaastatteluun ei yksinkertaisesti kuulu puolison sukupuoli sen enempää kuin muutkaan puolison tekemiset.

Asenneongelma huume- ja päihderiippuvaisten hoidossa

2008-09-30T09:26:00.000+03:00

Vuodesta toiseen luemme lehdistä, kuinka huumeriippuvaisten on hankalaa päästä hoitoon. Jonot ovat epäinhimillisen pitkät, hoitopaikkoja on kerta kaikkiaan liian vähän, eikä niiden tarve ole laskussa. Tällä hetkellä Helsingissä ei toetudu edes puolen vuoden hoitotakuu. Ongelmana on myös se, että jokaista hoitoon pyrkivää arvioidaan pitkään ja hartaasti: "voisiko hän todella hyötyä tästä hoidosta ja onko hän aivan varmasti valmis luopumaan käytöstään?"

Huume- ja päihderiippuvaisten hoitoon pääsyn kynnystä pitää madaltaa. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti olla valmiita tekemään, vaikka hoitamatta jättäminen tulee yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi kuin hoitaminen. Syynä on epäilyt hoidon toimivuudesta ja moraalinen paniikki siitä, kuinka paljon voi satsata itse aiheutettujen ongelmien hoitoon. Siis asenneongelma.

Hoidon toimivuus on todistettu tutkimuksilla, huume- ja päihdekuntoutujat todella pääsevät takaisin kiinni arkeen. En ymmärrä, miksi tämä arki halutaan heiltä evätä. Huono-osaisuudella on muutenkin taipumus kasautua. Tämä tarkoittaa sitä, että juuri huono-osaisimmat ovat niitä jotka ajautuvat juopoiksi tai narkkareiksi. Riippuvuuden synnyn taustalla on yleensä kasa muita ongelmia, jotka yhteiskunta on jättänyt huomiotta: seksuaalista ja henkistä väkivaltaa, syrjäytymistä ja niin edelleen. On käsittämätöntä, että joidenkin mielestä huono-osaisuudesta pitäisi rangaista ja hoidon tave voidaan kuitata "isepähän aloitit dokaamaan/narkkaamaan" -retoriikalla.

Ilotulittamisen varjopuolet

2008-09-26T07:38:00.004+03:00

Helsingin pelastuslaitos käsittelee ensi tiistaina ilotulituksen kieltämistä uutenavuotena joillakin yleisillä paikoilla. Kielto koskisi ydinkeskustan torialueita ja ostoskeskusten läheisiä paikkoija. Listalla ovat myös Oulunkylän ostoskeskus, Ylä-Malmin tori, Pihlajanmäen ostoskeskus, Ala-Malmin tori, Töölöntori, Maatullinaukio, Kontulan ostoskeskus, Itäkeskuksen kauppakeskus ja Tallinnanaukio. Ilotulittamisen rajoittamisella halutaan parantaa turvallisuutta ja säästyä kiinteistöjen vaurioitumiselta. Myös melun, savun ja jätteiden määrää halutaan vähentää.

Mielestäni idea on kannatettava, sillä ilotulitteiden ampuminen liian lähellä rakennuksia on kaupungissa yleistä ja vaaratilanteita syntyy helposti. Samalla olisi mielestäni järkevää syynätä ilotulitteita koskevaa järjestyssääntöä muutenkin. Helsingissä on muun muassa luvallista järjestää ilotulitus koska tahansa klo 7-24 välisenä aikana ilman erillistä ympäristölain 60 §:n määräämää ilmoitusta. Vain ammattilaiskäyttöön tarkoitetuiden ilotulitteiden ampumisesta on ilmoitettava tuona aikana erikseen. Tällöinkin vasta 7 vuorokautta ennen.

Löyhät menettelyt kuormittavat luontoa ja kaupungissa asuvia lemmikkieläimiä. Koska ilotulittamisesta syntyy ympäristölle sekä melua että jätettä, tulisi järjestyssäännön jollain tavalla hillitä ylimääräistä ilotulittamista. Nykyisellään se tuntuu lähinnä rohkaisevan sitä. Jokainen, joka elää paukkuaran koiran kanssa, tietää kuinka paniikissa eläin on pamauksista. Sama pätee varmasti kaupungin muihinkin eläimiin. Lemmikeiden kannalta kaikista ongelmallisina tällä hetkellä on se, että omistaja ei voi mitenkään varautua ilotulittamiseen, koska etukäteistietoa ilotulituksista on hankala saada.

lotulittamisesta pitää vähintäänkin vaatia hyvissä ajoin tehtyä etukäteisilmoitusta aina muulloin kuin uutenavuotena. Samalla tiedon on oltava kätevästi kaikkien kaupunkilaisten saatavilla esimerkiksi netissä. Lisäksi lähialueiden asuntoihin pitää jakaa ilmoituksia ilotulittamisesta, jotta arkojen lemmikkieläinten omistajat kerkeävät edes viedä eläimensä evakkoon ilotulituksen ajaksi.

Kauhujoki

2008-09-23T23:47:00.001+03:00

Nuorten pahoinvointiin reagoiminen
Mielenterveysongelmiin on saatava apua nykyistä nopeammin ja hoidon on oltava kattavaa. Neljän kuukauden kerran viikossa terapia ei valitettavasti ongelmia poista, eikä niin tee mielialalääkkeetkään. On selvää, että kunnissa tarvitaan tuntuvasti enemmän resursseja mielenterveysongelmien hoitoon. Panostamalla ongelmien ennaltaehkäisyyn voidaan välttää nuorten pahoinvointia huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Jotta voidaan taata laadukkaat mielenterveyspalvelut ja tehokas ennaltaehkäisevä hoito kaikissa kunnissa, valtion tulisi korvamerkitä kunnille menevää rahaa erikseen mielenterveystyöhön.

Koulukuraattoreita ja koulupsykologeja ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Esimerkiksi Uudellamaalla voi yhden koulupsykologin vastuulla olla jopa 1700 lukiolaista. Miten näillä määrillä olisi tarkoitus ehtiä auttamaan yhtään ketään? Oppilashuoltoon on panostettava varsinkin toisella asteella ja opiskelijaterveydenhoitoa kehitettävä nyt, eikä seuraavan katastrofin jälkeen.

Niin Jokelassa kuin Kauhajoella tekijä oli 18-25 vuotias. Juuri jo 18 täyttäneet nuoret jäävät helposti väliinputoajiksi mielenterveyspalveuissa, vaikka he tarvitsisivat vielä vuosia nuorisopsykiatrian apua. Nuorten pitää saada erityisesti heidän tarpeitaan vastaavaa hoitoa. On tärkeää, että hoito ei katkea nuoren täyttäessä 18 vuotta.

Aselaki
Ampuma-aselakia luvattiin syynätä jo Jokelan jälkeen. Mitään ei kuitenkaan saatu tehtyä. Olisiko nyt viimein toiminnan aika? Suomessa on enemmän aseita per henkilö kuin Yhdysvalloissa, joten riittävän tiukkaa ja hyvin valvottua lainsäädäntöä tarvitaan. Mihin käsiaseita ylipäätään tarvitaan kaupungeissa? Selvää on, että asennkantoluvan ikärajaa pitää tiukentaa. Varteenotettava on myös ajatus siitä, että lupa käsiaseisiin olisi vain ampumaseuroilla, ei yksittäisillä henkilöillä.

Netti
Älkää nyt hyvät ihmiset erehtykö syyttämään tästä internettiä!

Malmö vs. Helsinki

2008-09-21T23:06:00.001+03:00

Vietin viikon Malmössä Euroopan Sosiaalifoorumissa. Mielenkiitoisia ihmisiä ja seminaareja ynnä muita tapahtumia sekä takkuilevia käytännön järjestelyjä ruotsalaisten tapaan. Yhden asian ne ruotsalaiset kyllä osaavat: isojen mielenosoitusten järjestämisen. Mahtavaa tunnelmaa, menoa ja meininkiä.

Tämä blogauksen tarkoitus on verrata Malmötä ja Helsinkiä kaupunkeina.

Autoilijat
Malmössä autoilijat todella pysähtyvät suojatien eteen. Helsingissä ei sinne päinkään.

Pyöräily
Malmössä polkupyörä on kätevin tapa päästä paikasta toiseen. Leveät pyörätiet kulkevat kaikkialle. Pyöräkaistat kuitenkin puuttuvat vielä Malmöstäkin. Helsingin ydikeskustassa ei oikein ole edes pyöräteitä ja silloinkin kun sellaisen löytää, se katkeaa kesken jossain vaiheessa. Malmössä oli myös erilaisia tavaroiden kuljetukseen soveltuvia pyöriä, joista me täällä Helsingissä osaamme vain uneksia.

Raideliikenne
Helsingissä on ratikoita ja metro, Malmössä ei kumpaakaan. Itse en kovinkaan paljon pidä bussissa rytyyttämisestä, tulee matkapahoinvointia.

Rakentaminen ja talot
Malmössä oli persoonallisen näköisiä pienkerrostaloja, Helsingissä emme ole edes kuulleet sellaisista. Eräskin talo oli suunniteltu vuokralaisten toiveiden mukaan. Yhdyskuntarakenne vaikutti terveen tiiviiltä, pilaamatta silti viihtyisyyttä. Puistoja löytyi joka nurkalta ja ihmiset tuntuivat kovasti viihtyvän kaupungissaan.

Tilaa taiteelle ja kulttuurille
Malmössä oli toinen toistaan upeampia "tee se itse"-gallerioita ja keikkapaikkoja. Helsingissä saamme tapella erikseen jokaisesta bändikämpästä ja käydä suunnilleen pelkästään S-ketjun omistamissa ravintoloissa huurteisella.

Ulkona syöminen
Malmössä oli inhimillisen hintaista tilata kahvilasta luxusleipiä tai käydä syömässä ravintolassa. Halpoja maahanmuuttajien pitämiä falafelpaikkoja löytyy joka korttelista. Helsingissä on eläimellisen kallista syödä ulkona, vaikka olenkin valmis maksamaan siitä, että joku toinen tekee minulle ruokaa. Tähän vaikuttaa tietääkseni kaikista eniten keskustan kalliit tilavuokrat. Niin ja tietysti maahanmuuttajien vähäisyys.

Luonto
En olisi valmis muuttamaan Malmöhön, koska sielä pitää matkustaa pitkä matka bussilla päästäkseen metsään. Onneksi meillä on ihana Keskuspuisto ja muuallakin reilusti arvokasta kaupunkimetsää, jota pitää tulevaisuudessakin vaalia.

Stop harmaalle betonille

2008-09-11T07:32:00.008+03:00

Helsingin kaupungin Stop töhryille -projekti täyttää tänä vuonna kokonaiset 10 vuotta. Kampanjan tarkoitus on siivota kaikki katukuvaan ilmestyvät maalaukset välittömästi ja rankaista tekijöitä kunnolla. Nollatoleranssin hengessä kaupungista on poistettu myös lailliset graffitit (mm. sörnäisten melumuuri, joka on nykyään kamalan harmaa), sama pätee julisteiden ja tarrojen liimaamiseen. Koko touhun absurdiutta kuvaa se, että Helsingin energian mielestä heidän sähkökaappeihin saa ihan vapaasti liimailla, kaupunki haluaa kuitenkin kieltää tämän.

Lailliset graffitit elävöittäisivät Helsingin harmaata katukuvaa ja julisteiden liisteröimisen salliminen mahdollistaisi erilaisita kulttuuritapahtumista tiedottamisen. Ei ole mitään todisteita siitä, että lailliset graffitit ja liisteröintipaikat lisäisivät laittomia graffiteja, tarroittamista ja liisteröintiä, toisin kuin esim. yleisten töiden lautakunnan virkamiehet yrittävät väittää. Helsinkiin tarvitaan lisää vapaata kaupunkitilaa, tilaa olla ja hengittää. Yksi osa tätä on katutaiteen tunnustaminen osaksi kaupunkikulttuuria. Helsinkiin tarvitaan nollatoleranssin sijaan laillisia graffitipaikkoja ja ilmaisia ilmoitustauluja.

Tarkka lehtien lukija on saattanut huomata, että Helsingin päätöksentekokoneistossa kuohuu ja aiheesta. Nyt on sopiva hetki arvioida projektin saavutuksia. Stop töhryille projektin ansioihin luetaan mm. katukuvan ylihygienisointi, nuorten ja viranomaisten kiristyneet välit, maalaajien saamat kohtuuttomat rangaistukset, pahoinpitelyt ja vainoaminen sekä virkamiesten omavaltainen määritelmä taiteesta.

Helsingin lautakuntien mielipiteitä graffitit tuntuvat jakavan. Yleisten töiden lautakunta tyrmää kaiken kritiikin ja haluaa fanaattisesti jatkaa Stop töhryille -projektia. Nuorisolautakunta sen sijaan päättänee tänään kokouksessa lausua kannattavansa laillisia graffitipaikkoja, joista Vuosaaren satama olisi yksi mahdollinen. Mielestäni erot lautakuntien suhtautumisessa selittyvät asioiden valmistelulla. Valmistelevan virkamiehen valta on Helsingissä hyvin suuri, eikä valmisteluprosessit todellakaan ole aina avoimia lautakuntiin päin. Yksittäiset virkamiehet pääsevät helposti ohjailemaan lautakuntia, mikäli lautakunnan jäsenet eivät ole tarkkana.

Vapaa helsinki -ryhmä järjestää Stop töhryille 10v vastatapahtuman Töhryfestin ensi viikon tiistaina alkaen klo 13 Kiasman pihalla. Lisätietoja: nollatoleranssi.info.

Kalenteripolitiikkaa

2008-09-02T12:02:00.006+03:00

Kokoomusnuoret ovat julkaisseet eroottisen kalenterin. Kalenterissa poseeraa kokoomusnuoria ympäri Suomea. Puhelimeni on pysynyt kuumana eilisestä lähtien. Lehdistöä kiinnostaa, mitä vihreät nuoret ja opiskelija ajattelevat tästä. Oma vastaukseni: EVVK.

Kalenterista tulee väkisinki mieleen, että ensisijaista on se, miltä näytämme eikä se, mitä mieltä olemme. Mielestäni tämä on jokseenkin kyseenalainen suhtautuminen politiikkaan ja huono viesti nuorisojärjestöltä.

Kokoomusnuoret ovat epäilemättä lukeneet tutkimuksia siitä, kuinka porno myy. Jos tällä onnistutaan kosiskelemaan nuoria äänestäjiä kunnallisvaaleissa, niin aika halvalla lähtee.

Nuoret ja syrjäytymisvaara

2008-08-21T09:13:00.005+03:00

Pääministeri Matti Vanhanen on ehdottanut, että syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pitää siirtää kunnan vastuulle, pois työvoimahallinon vastuulta (HS 21.8.08). Suomen lukiolaisten liiton teettämä tutkimus kertoo, että Vanhanen ei ole turhaan huolissaan nuorten syrjäytymisestä. Psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat yhä voimakkaammin vain tietyille. Itse asiassa huono-osaiset nuoret eivät välttämättä edes näy tilastoissamme. Erilaiset arviot siitä, kuinka paljon tällaisia nuoria on, vaihtelevat 14 000 - 100 000.

On kuitenkin hyvä muistaa, että työtön nuori ei välttämättä ole syrjäytynyt nuori. Se, että jättää äänestämättä ei tarkoita, että olisi syrjäytynyt yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Syrjäytymisen määritelmiin kannattaakin suhtautua tietyllä varauksella.

Vanhasen ehdottama kunnan vastuulle siirtäminen tarkoittaisi sitä, että samalla valtion pitäisi siirtää myös rahaa nuorten auttamiseen. (Tätä ei ainakaan vielä lupailtu laisinkaan.) Kunnilla on taloudellinen itsemääräämisoikeus, mikä tarkoittaa sitä, että rahastakaan ei välttämättä ole iloa, ellei se ole korvamerkittyä. Vaarana on, että jotkut kunnat pystyisivät suoriutumaan tehtävästä hyvin ja toiset eivät ollenkaan.

Metsään mennään jo opinto-ohjauksen alettua (tai pikemminkin sen puuttuessa). Kaikilla koulutusasteilla tarvitaan opinto-ohjaukseen lisää laatua, ammattitaitoa ja määrää. Sellainen ei yksinkertaisesti käy, että opolla ei tarvitse käydä kertaakaan ja jos sinne vahingossa eksyy avun tarpeessa, saa vastaukseksi kiukkuisen murahduksen "ei tarvitse tulla ollenkaan". Peruskoulun ja toisen asteen opinto-ohjauksen pitää antaa hyvät valmiudet oman alan valinnalle ja erilaisten mahdollisuuksien punnitsemiselle.

Kaikkia ei korkeakoulutus kiinnosta, eikä tarvitsekaan. On tärkeää, että nuoret voivat hakeutua omien mielenkiinnon kohteiden perusteella joko ammattikouluun tai miksei suoraan töihin. Oppisopimusjärjestelmää kehittämällä voitaisin tarjota sekä työtä että koulutusta monelle ns. syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle. Ongelmanahan ei ole se, että nuoret eivät haluaisi tehdä yhtään mitään, vaan pikemminkin se, että mielekästä tekemistä ei ole helppoa löytää. Oppisopimuspaikkoja pitäisi saada lisää ja tarjontaa monipuolisemmaksi, samalla oppisopimuksen mahdollisuuksista pitäisi saada viestittyä kaikille siitä kiinnostuneille nuorille.

Oppivelvollisuusiän nostaminen (jota demarit ja vasemmistoliitto ovat ehdottaneet ratkaisuksi) sen sijaan pakottaisi ne, joita jo valmiiksi vituttaa, kärsimään pakon edestä vielä vähän lisää. Tämä loppupelissä tuskin auttaisi yhtään ketään. Sen sijaan subjektiivisen opinto-oikeuden tarjoaminen peruskoulun jälkeiseen opiskelupaikkaan mahdollistaisi ainakin sen, että ne jotka haluavat opiskella, saisivat takuuvarmasti edes jonkun opiskelupaikan.

Alppipuistoon

2008-07-27T13:19:00.002+03:00

Alppipuistoon on tänä kesänä erityisen monta syytä mennä. Linnanmäen vieressä radan varressa sijaitsevassa Alppipuistossa saa aurinkoisen kesäpäivän vierähtämään ystävien tai kirjan seurassa. Tämän kesän uutuutena voi Alppipuistossa myös nauttia Helsingin kulttuuritarjonnasta.

http://www.alppipuistonkesa.info/

Kivinokka säilytettävä virkistyskäytössä

2008-07-16T12:01:00.009+03:00

Helsingin kaupunki suunnittelee Kivinokan alueen kaavoittamista. Epämääräisiä huhuja liikkuu merellisten luksusasuntojen rakentamisesta alueelle. Ajatus on suorastaan pöyristyttävä. Kivinokka on yksi Helsingin viihtyisimmistä luontoalueista. Se on toiminut vuodesta 1931 helsinkiläisten ulkoilu- ja kesämajakäytössä. Idylliset pienet kesämökit tarjoavat kaupunkilaisille ekologisemman mökkeilymahdollisuuden. Koko perhe pääsee Kivinokkaan julkisilla, eikä tarvitse kaasuttaa autolla Keski-Suomeen asti.

Mökkien lisäksi Kivinokassa on kaksi upeaa uimarantaa, jalkapallokenttä, viljelyspalstamaata, kalastuspaikkoja, luontopolku, kesäkahvila ja joka vuosi järjestettävä ympäristötaidenäyttely.

Kehoitan käymään nauttimassa alueen lumoavasta tunnelmasta.
Adressin Kivinokan puolesta voi allekirjoittaa täällä.

Kuvat: Veera Naukkarinen

Muuttamisesta

2008-05-06T08:59:00.003+03:00

Olen muuttanut tasaisesti noin parin vuoden välein koko aikuisikäni. Silti joka kerta kun kannan kamoja selkä väärällä ja järjestelen uutta asuntoa, vannon, että ei ainakaan viiteen vuoteen uudestaan. En oikein tiedä mikä siinä muuttamisessa niin hirveää on, ehkä kiinnyn voimakkaasti tiloihin ja paikkoihin ja uusiin sopeutuminen vie aikaa ja voimia. Saatan myös olla perfektionisti siinä suhteessa, että kotona on kaiken oltava viimeisen päälle järjestyksessä ja oikeassa paikassa. Luonnollisesti muuttaminen rikkoo tämän järjestyksen ja koko homma pitää aloittaa taas kokonaan alusta.

Useille ajatus siitä, että aloittaa kokonaan alusta, rakentaa uuden arjen jossain toisaalla, on kiehtovaa. Mahdollisuus täynnä toiveita ja odotuksia. No, minulle se lienee ennemminkin vain jotain, mikä aika ajoin on pakko handlata jollain tavalla. Tällä kerralla uusi koti on suunnilleen niin lähellä vanhaa kuin voi, miltein viereisessä talossa. Juuri sopivasti niin, että koiranulkoilutuslenkit ja lähikauppa pysyvät samoina ja joudun muuttamaan rutiineitani niin vähän kuin mahdollista.

Olen muuttamassa samaan asuntoon yli tuhannen cd-levyn ja vinyylin kanssa. Yhdistelmänä arvokkaat keräilykappaleet ja yksin ollessaan askarteleva pinseri on jokseenkin haastava. Siinä sitä sitten tapellaan kumpi joustaa, levyjen omistaja vai koiran omistaja :) Heh, itse asiassa kompromissiratkaisu on jo valmiiksi mietitty: levyt asuvat eteisessä ja koira muissa huoneissa.

Kerjäläiskysymys

2008-02-20T10:22:00.004+02:00

Helsingissä käydään kiivasta keskustelua kerjäläisistä, joiden ilmestyminen Helsingin katukuvaan tuntuu häiritsevän kaupunkilaisia. Hesari on uutisoinut aiheesta runsaasti. Ensimmäisissä jutuissa kerrottiin, kuinka kuusi kymmenestä helsinkiläisestä haluaisi kieltää kerjäämisen. Lisäksi arveltiin, että Helsingissä kerjäämällä tienaa hyvin. Äkkiä kirjoittelun sävy kuitenkin muuttui tuoden esiin kerjäläisten karun todellisuuden. Helsingin kaduilta irtoaa rahaa juuri ja juuri ruokaan, täällä on kylmä ja takaisin kotiin olisi kiva mennä, jos vain saisi rahat kasaan. Toimittaja kävi jopa excursiolla Helsingissä kerjänneiden kotikylässä Romaniassa. Cetatea De Baltasta kertovan jutun lukeneille ei jäänyt epäselväksi, kuinka kurjat koti-olosuhteet romaneja odottaa.

Kerjäläisiä on uhkailtu mm. lasten huostaanottamisella ja pienten lasten äitejä on lähetetty lapsineen sosiaalitoimen rahoilla takaisin kotiin. (Sinänsä mielenkiintoista, että Helsingin sosiaalitoimi kuvittelee legitimoivansa lasten huostaanottamisen, vaikka he katsovat, että sosiaalitoimella ei ole vastuuta tai velvollisuutta tarjota kerjäläisille minkäänlaista sosiaaliturvaa.) Helsingin poliisi on tyhjentänyt Itä-Helsingissä sijainneen kerjäläisten leirin.

Kaikki tämä vaikuttaa vähintäänkin härskiltä kaupunkitilan hygienisoinnilta. Ymmärrän toki, että tavallista Stockalla shoppailijaa ärsyttää kaupan ovella kättään ojentava ryysyläinen. "Menisivät jonnekin muualle!" Minne näiden ihmisten kuuluisi mennä? Takaisin kotiin yhtä kurjiin tai kenties kurjempiin olosuhteisiin? Vain siksi, että voisimme pyyhkiä heidät pois kiireisen arkemme tieltä.

Sisäministeriössä valmistellaan ohjeistusta viranomaisille, kuinka kerjäämiseen tulisi suhtautua. Pohdintaa on lähinnä siitä, miten kerjäämiseen tulisi puuttua.

Mitä jos vaikka aloitettaisiin tarjoamalla heille mahdollisuus sosiaaliturvaan, opiskeluun, työhön ja järjestettäisiin kotouttamista, mikäli he haluavat jäädä Suomeen.

Aurinko!

2008-01-05T11:18:00.002+02:00

Katson herättyäni ikkunasta ulos ja näen aurinkoisen herttoniemen. Meren, kaislikon, puut ja linnut. Kaikki näyttää jotenkin pirteämmältä auringon valossa. Tunnen tuulen, joka tunkeutuu läpi huonosti tiivistettyjen ikkunoiden. Tervetuloa kevät!

Yritän olla ajattelematta sitä, että keväästä tulee kiireinen, työntäyteinen ja stressaava. Yritän keskittyä tähän hetkeen ja nauttia aurinkoisesta vapaaviikonlopusta.

uusivuosi

2008-01-02T20:17:00.002+02:00

Vuosi vaihtui, opintotuen tulorajat nousivat, minun palkkani nousi. Vaikka liputankin opintorahan korottamisen nimeen, olen silti iloinen myös tulorajojen noususta. Nykyisellä palkallani voin nostaa kuusi kuukautta opintotukea. Olen myös moraalisen valinnan edessä: pitäisikö nuo kuusi kuukautta jättää nostamatta, jos pärjäisi hiukan niukemmalla eläen ilmankin sitä rahaa. Keneltä se on pois?

Ihan outoa, en ole enään riippuvainen KELA:sta. Itseasiassa voin toistaiseksi antaa lomakkeiden ja lisäselvitysten valua postiluukusta suoraan paperinkeräykseen kärsimättä konkurssia.

Vuoden vaihteeseen liittyy myös muuta, pamauksia, pauketta ja värejä taivaalla. Ilotulitteleminen kuormittaa ympäristöä turhalla jätteellä ja lemmikkieläimiä pelottavalla paukkeella. Jouduin harmikseni toteamaan, että ensimmäistä uuttavuottaan viettänyt koirani on paukkuarka. Koen sen henkilökohtaisena epäonnistumisena, vaikka yli puolet koirista pelkää uudenvuoden ilotulituksia. Eläimen kanssa on välillä niin karmaisevan vaikeaa, sillä on murrosikä. Toivottavasti se ei jää tuollaiseksi terroristiksi, joka syö kiviseinää ahdistukseen ja riehuu jouduttuaan minusta eroon ja pissailee mielenosoituksellisesti sisälle nokkani edessä. Miksei se voisi ruveta puhumaan ja kertoa mikä helvetti sitä nyrppii.

Töissä on remontti, ties kuinka mones ja kuinka monennetta viikkoa. Oikeastaan alan jo tottua siihen, että paras toimisto on kotona. On aika mukavaa lukea sähköposteja yöpuvussa kahvia hörppien kiirehtimättä heti mihinkään. En tiedä johtuuko toimiston kaaoksesta, vai huonosta keskittymiskyvystä, mutta tuntuu, että olen sata kertaa tehokkaampi kotona. Asiat on järjestyksessä tai ainakin ne saa järjestykseen, eikä kukaan häiritse väleissä. Ei mene turhaa aikaa juoruiluun tai yleiseen hengailuun, eikä koiran tarvitse olla yksin kotona jyrsimässä tenttikirjojani.

Vegaaninen krapulantappajasalaatti

2007-11-27T15:27:00.001+02:00

Jäävuorisalaattia (paljon)
Rucolaa (melkein yhtä paljon)
1 tölkki päivänsäde herkkuoliiveja
(niitä tavallisia vihreitä )
1/2 purkkia aurinkokuivattuja tomaattikuutioita (basilikaliemessä)
1-2 avocadoa
1/2 - 1 sitruunan mehu
mustapippuria
suolaa

Jäävuorisalaatti ja Rucola pohjalle. Päälle oliivit ja sopiviksi kuutioiksi leikatut avokaadot. Valuta aurinkokuivatuista tomaateista öljy pois ja lisää salaattiin. Purista päälle sitruunan mehua. Lisää mustapippuria ja suolaa oman maun mukaan. Sekoita.

Voihan tilastotiede!

2007-10-28T19:38:00.001+02:00

Olen hakannut päätä seinään, kiroillut ja kilauttanut kaverille valmistautuessani valtsikan pakollisen tilastotieteen kurssin välikokeeseen. Olen ollut edellä mainitulla kurssilla istumassa aiemminkin, ja voin todistaa, että läpipääsyyn vaaditaan muutakin kuin lukion lyhyen matematiikan taidot. Perinteisesti tämä kurssi on ollut kuulemma sellainen, että tenttiin saa ottaa kaikki mahdolliset materiaalit mukaan (myös edellisten tenttien oikeat vastaukset). Meininki on kuitenkin noista ajoista selkeästi muuttunut. Harmi.

Kyllähän minä ymmärrän, että valtiotieteilijän pitää osata tulkita tilastoja, mekaanisen laskemisen hoitaa kuitenkin nykymaailmassa tietokoneohjelmat. (Joo, joo, voihan nekin hajota...) Vaikka kurssi on työläs, sen suorittamisen jälkeen taidot eivät kuitenkaan ole sillä tasolla, että niitä uskaltaisi todellisessa tutkimuksessa hyödyntää ilman asiaa osaavan apua.

Mikäli tilastotiedettä oikeasti haluttaisiin opettaa valtiotieteilijöille, tällainen kurssi tulisi järjestää aidosti lähiopetuksena. Ei 120 hengen massaluentona. Minä ainakin kärsin siitä, että en voi luennolla jankata joka kerta kun en ymmärrä. Tämä on kuitenkin joskus ainoa tapa oppia. Mellinin kirjan tankaamisesta kotona ei välttämättä kaikille seuraa ahaa-elämyksiä. Jakamalla opiskelijat jo valmiiksi pieniin ryhmään, voitaisiin laskuharjoitukset hoitaa samassa ryhmässä. Nykyisessä systeemissä älyttömintä on se, että laskareihin mennessä kaikki laskut pitää jo olla osannut laskea, että laskareista saa tarvitaavat pisteet. Näin ollen opiskelija on kotona aika yksikseen pyörittelemässä omituisia matemaattisia kaavoja ja arpomassa oikeita ratkaisuja tehtäviin.

Maailmanparantajan henkinen hyvinvointi

2007-09-14T12:38:00.001+03:00

Sain taannoin kutsun Vallatulle talolle mielenkiintoiseen workshoppiin. Työpajan aiheena oli itsestämme ja toisistamme huolehtiminen, ns. "aktivistitraumojen" hoitaminen ja burn outin ennaltaehkäisy. Tapahtumaa suositeltiin mainoksessa kaikille, joita kiinnostaa henkinen hyvinvointi ja politiikka.

Olen tietoisesti pyrkinyt välttelemään aihetta ainakin tässä blogissa, sen jälkeen kun huomasin otteen kirjoituksestani Maailmanparantajan vapaapäivä päätyneen tämän vuoden solidaarisuuskaleteriin.

Samalla kun mietin (teko)syitä työpajan skippaamiseen, aloin pohtia maailmanparantajan henkistä hyvinvointia. Aktivismi voi polttaa loppuun. Se, toisin kun palkkatyö, ei ole sidottu mihinkään laskettavissa oleviin tunteihin. Aktivismi on vapaahetoisTYÖTÄ, jota käytännössä tehdään kellon ympäri. Järjestöistä, verkostoista ja projekteista ei tekeminen lopu tekemällä.

Jokainen aktivisti pyrkii säilyttämään henkisen hyvinvointinsa omilla keinoilla, toisilla ei sellaisia ole lainkaan. Joku kallistuu baari-illan nollaavaan vaikutukseen, toinen taas taivuttelee itseään ihmeellisiin asentoihin joogamatolla. Todellisuudessa aktivisti pystyy säilyttämään henkisen hyvinvoinnin vain yhdellä keinolla: jättäytymällä pois edes joskus jostakin. Jo Helsingin kokoisessa kaupungissa on tarjolla joka illalle workshoppia, keskustelutilaisuutta, demoa, bileitä tai kokouksia. On hulluutta kuvitella olevansa kolmessa paikassa samaan aikaan tai yrittää suorittaa jokaista iltaa maailmaa parantaen.

Aktivsiti on harvoin täyspäiväinen maailmanparantaja, keskivertoaktivistilla on opinnot kesken ja lisäksi jonkin sortin palkkatyö hoidettavana pakollisten elinkustannusten kattamiseksi. Usein opiskelun ja töiden sovittaminen yhteen on jo riittävän haastavaa, mutta aktivisti joutuu sovittamaan nämä kaksi edellä mainittua vielä aktivismin kanssa yhteen. (Tässä yksi kannanotto perustulon puolesta.) Näin ihmiset kuitenkin tekevät jatkuvasti, ja hyvä niin, sillä ilman kolmatta sektoria ja epämääräisempiä kansalaisyhteiskunnan verkostoja yhteiskunta menisi yksinkertaisesti todella rankemmin huonoon suuntaan. Usein nämä ihmiset uhraavat oman mielenterveytensä paremman maailman puolesta.

Päätin siis olla osallistumatta alussa mainittuun työpajaan. Perustelin sitä sillä, että minun henkinen hyvinointi syntyy siitä, että jätän keskustelutilaisuudet väliin ja menen hyvää mieltä pursuavan pinserini kanssa metsään käyskentelemään ilman kelloa ja kännykkää. Ylipäätänsä on todella tärkeää osata laittaa puhelin kiinni tai äänettömälle ja sulkea itsensä toimittajien, nakittajien ja muiden jotain vaativien ulottumattomiin riittävän usein. Myös kirjan lukeminen tai höppäsarjojen katsominen telkkarista koira kainalossa on mitä parhainta hyvinvoinnin edistämistä, uskokaa tai älkää. Sen sijaan loputon määrä bileitä ja baari-iltoja ei riitä nollaamaan tarpeeksi ja tuo usein fyysistä pahoinvointia mukanaa. Suosittelen myös aikaisin heräämistä, riittävän pitkiä yöunia, tylsiä säännöllisiä rytmejä ja tyhjempää kalenteria. Toimii!

SOS - Sijaisopettajat Suomessa

2007-09-12T16:29:00.001+03:00

Olin maanantaina telkkarissa keskustelemassa. Ohjelman nimi oli Härkää sarvista ja aihe sijaisopettajien palkkaus. Härkää Sarvista on uusi ohjelma, jossa lähestytään jotain yhteiskunnallista ongelmaa yksittäisten "ihmiskohtaloiden" näkökulmasta. Studiossa on juontajan lisäksi joku poloinen kärsijä (eli päähenkilö) ja sparraajia, jotka voivat olla keitä tahansa kohtalotovereista aisantuntijoihin. Tarkoitus on toimia, löytää ongelmiin ratkaisuita ja saaada jotain muutakin aikaiseksi kuin iänikuista lätinää.

Kyseisen keskusteluohjelman voit katsoa täältä.

Sijaisopettajia on Suomessa paljon, opettajien ammattijärjestön OAJ:n tietojen mukaan noin 18 000 opettajalla ei ole vakituista virkaa. Heidän työsuhteensa koostuvat pätkistä, joiden pituus vaihtelee yleensä yhdestä päivästä kymmeneen kuukauteen.

Koko lukuvuoden opettanut sijaisopettaja jää kesäkuukausina ilman palkkaa, koska virassa oleva opettaja voi ilmoittautua lakisääteiseltä vapaaltaan (esim. vanhempain-, hoito- tai opintovapaa) töihin juuri ennen kesälomaa ja nostaa kesän ajan palkan. Tätä perustellaan sillä, että opettajalla ei ole mahdollisuus käyttää vuosilomapäiviä minään muuna ajankohtana lukuvuoden aikana, kun taas muissa ammateissa voi esimerkiksi pitää vuosilomapäiviä putkeen lakisääteisen vapaan jälkeen. Kesän palkka maksetaan kuitenkin lukuvuoden aikana tehdyn työn perusteella, opettajat ovat vain halunneet jakaa lukukauden aikana tienaamansa rahan tasaisesti kaikille kuukausille, joten "kesältä maksetaan palkkaa".

OAJ sälyttää vastuuta kuntatyönantajalle, vaikka sillä ei ammattijärjestönä selkeästi ole ollut aikomustakaan ajaa kaikkien näiden ei-vakituisten opettajien asioita. Peruste on se, että saavutetuista eduista ei tingitä, eli virassa olevien opettajien asemaa ei huononneta. Tavallaan olen samaa mieltä, vaikka rohkenenkin epäillä, kuuluuko esimerkiksi opettajalla, joka on kahden lapsen vanhempi, todella olla oikeus nostaa halutessaa kuudelta kesältä peräkkäin palkkaa tekemättä päivääkään töitä. (Tämän siis laki sallii...)

Sen sijaan, että lähdetään asettamaan vastakkain virassa olevia opettajia ja sijaisopettajia, tulisi miettiä muita ratkaisuja. Yksi vaihtoehto olisi, että sijaisille maksettaisiin palkkaa saman mallin mukaan kuin tuntiopettajille, tämä tarkoittaisi sitä, että sijaisen ollessa svutoiminen (alle 16 h/vko) hän saisi jokaisen palkan yhteydessä "lomarahansa", päätoimiset (16 h ja yli/vko) puolestaan saisivat palkkaa myös kesällä. Toinen vaihtoehto olisi maksaa kaikille sijaisopettajille suoraan kuukausipalkassaan "lomakorvaukset". Luonnollisesti lisään vaatimuslistaan, että tarpeettomien pätkätöiden teettäminen tulee lopettaa välittömästi.

Selvää on, että tähän täytyy saada muutos.
Osoita tukesi sijaisopettajille täällä.

Jääkaappi

2007-07-24T20:10:00.001+03:00

Minä olen saanut tällä viikolla uuden jääkaapin vanhan hajottua joitakin viikkoja sitten. Jääkaappi on urbaanille ihmiselle yllättävän tärkeä kapistus. En oikeastaan ole aikaisemmin pohtinut elämää ilman jääkaappia. Olen kyllä viettänyt aikaa erinäisissä paikoissa, joissa ruokien kylmäsäilytys on hoidettu maakellarissa ja nyt kerkesin olla tovin kaupungissa ilman moista vekotinta. Kaltaiselleni kermapersehipille aika vaativaa opetella juomaan kahvia mustana, unohtaa jugurtit, juustot ja kylmä siideri, sekä tarjota kermapersekoiralle vain kuivamuonaa, jolle se nyrpistelee nenäänsä.

Eilen sitten koitti odotettu ja autuas päivä kun hain uuden lumivalkoisen jääkaapin kotiini selvitettyäni ensin tieni vanhan kanssa Kivikon sorttiasemalle. Tänään kannoin mainiosta lähikauppastani Herttoniemen Hertasta selkä väärällä maittavaa täytettä tyhjyyttään ammottavaan jääkaappiini. Ilmassa oli suorastaan juhlan tuntua, kun ladoin hyllyille erilaisia kasvisruokatarvikkeita ja herkkuja sekä itselleni että Muusalle. Sekä eilen että tänään olen hyräillyt ystäväni Konsta Happosen säveltämää Jääkaappilaulua.

Jääkaappilaulu

Jääkaappi säilöö ruokia.
Jääkaappi ei poista kuoria.
Jääkaappi tuhoaa otsoonia.
Jääkaappi sulattaa jäävuoria.

Uuesaa on onnellisuuden maa.
Uuesaa tappaa terroristeja.
Uuesaa tuhoaa Irakia.
Uuesaa tarkoittaa Americcaa.

Jääkaappi on lumivalkoinen.
Puhtaampi kuin käsi Jeesuksen.
Silti se on vaarallinen,
sillä jääkaappi antaa tuhoon varmuuden.

Jäkaappilaulun voit ladata täältä.

Mielentila makaa lattialla

2007-07-20T23:33:00.001+03:00

Kesä on otollista aikaa kaaokselle, kun kotona käydään vain kääntymässä ja pakkaamassa tavaroita ennen uutta seikkailua.

Minulla on tapana sanoa, että mielentila makaa lattialla silloin, kun kotona on kaikki hyrskyn myrskyn. Useinmiten tämä kaaos koostuu vaatteista, kirjoista, papereista ja muusta joko repuista poistetussa tai reppuun matkalla olevista tavaroista. Tyypillisesti kaaos alkaa eteisestä, vaatekomeron (ainoa komero koko asunnossa...) sisällön levittäytyessä ympäriinsä. Sen hallitseminen on lähinnä hätäisiä tunkuyrityksiä oven kiinni saamiseksi ja vaatteiden kasaamista yhä korkeampaan myttyyn keskelle vaatehuonetta. Eteisessä lojuvien vaatteiden päältä kun kävellään niin kengillä kuin kuraisilla tassuillakin.

Nykyään kaaos ei pääse koiraporttia pidemmälle, sillä toisella puolella Muusa järjestää uudelleen. Minun on suorastaan pakko pitää muu kämppä siistinä, ellen halua sukkiani jonkun mussuttavan tai papereitani revittävän pieneksi silpuksi.

Kuvassa ollaan taas pakkaamassa vaatekomerosta tursuavia vaatteita. Muusa varmistelee mukaan pääsyä omalla tyylillään. (En tiedä miksi se on koiraportin väärällä puolella...)

Määrittele aikuisuus...

2007-07-17T18:29:00.003+03:00

Vietin viim Vahermajärvellä protuleiriä ohjaamassa. Tästä jokakesäiseksi perinteeksi muodostuneesta tapahtumasta jäi jälleen kerran paljon univelkaa, uusia oivalluksia ja mahtavia kokemuksia, jotka pyörivät päässä varmasti vielä pitkälle syksyyn. Suosittelen kyllä kenelle tahansa ryhmätyötaitoiselle "aikuiselle" protuleirin ohjaajaksi menemistä. Itse leiri on aina sellainen kokemus, jota ei ihan sanoin voi selittää. Arjesta irtautumisen ja hyvä seuran lisäksi, se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella asioita sellaisilla tasoilla ja sellaisita näkökulmista, joihin arjessa harvoin ylletään.

Yksi asia minua kuitenkin jäi tämänvuotisen leirin jälkeen kaivertamaan: tunnen oloni leiri leiriltä vähemmän aikuiseksi, jotenkin holtittomaksi ja oudoksi. Kuitenkin arjessa pidän itseäni aikuisena.

Noin yleisesti aikuisuuden mittarina pidetään kykyä huolehtia itsestään ja kykyä kantaa vastuuta itsestä ja muista, ehkä jonkinsorin kypsyyttäkin, sekä yhteiskunnan täysivaltaista jäsenyyttä. Samalla aikuisuuteen tullaan liittäneeksi tietynlaisia odotuksia esim. julkisesta käyttäytymisestä (hillitty ja hallittu), ollakseen vastuullinen aikuinen, ei saisi olla impulsiivinen tai lähteä mukaan muiden hullutuksiin. Voidaan myös ajatella, että aikuisuuteen kuuluu tylsyyttä, harmaata arkea, palkkatöitä, rahahuolia, asuntolainoja, opintolainoja, avo- tai avioliittoja, vakavia naamoja, lemmikkieläimiä tai lapsia, joista huolehtia jne. Poikkeuksena nähdään taiteilijat ja muuten vaan hullut.

Minun määritteleminen aikuiseksi näyttää perustuvan sellaisiin seikkoihin kuten ikä, asuminen ja elämänkokemusten runsaus. Niin, ja onhan minulla koirakin, josta huolehtia itseni lisäksi. En minä kuitenkaan täytä aivan kaikkia mahdollisia aikuisuuden kriteereitä. Enkä kyllä haluaisikaan. En minä halua hillittyä ja hallittua arkea. Minä haluan toisinaan maata lattialla kitisemässä ja olla mukana toteuttamassa sekopäisiä ideoita. Eivätkä nämä ole minun maailmassa mitenkään ristiriidassa aikuisuuden kanssa.

Viikonlopuksi kaupunkiin

2007-06-09T23:46:00.001+03:00

Olen tullut viikonlopuksi kaupunkiin ja toista viikkoa asuttamaton kämppäni suorastaan hylkii minua ja kaikkea ihmiselämää. Tunnusta vältelleeni sitä. Kaikilla mahdollisilla pinnoilla on sentin kerros voikukansiemenhöttöä, joka on avonaisesta ikkunasta päässyt sisään valtaamaan kotini. Joukossa kirmailee agressiivisen oloisia ampiaisi ja muita öttiäisiä, joiden kanssa en välittäisi juuri nyt tehdä sen lähempää tuttavuutta. Syön iltapalaksi suklaajätskiä, sitä samaa, jota aion syödä aamupalaksikin mustan kahvin kyytipoikana. Jääkaapissa on ällöttävän hajun lisäksi vain kuivunutta hummusta.

En tiedä johtuuko se yksin asumisesta, vai mistä, mutta kotiin tuleminen herättää minussa outoa haikeutta ja kummaa levottomuutta. Kotona olen kahlittuna omiin ympyrää kiertäviin ajatuksiin ja siihen tunteeseen, että maailma on tuolla jossain, mutta minä en ole osa sitä. Kotona minulle tulee helposti mieleen kurjia ja ahdistavia ajatuksia, jotka vievät ilon kaikesta tekemisestä, elämisestä. Ja eikö juuri kodin pitäisi olla se paikka, jossa voi rentoutua, rauhoittua ja huokaista helpotuksesta?

Kadehdin koiruutta, joka nukku tyytyväisen näköisenä kaivautuneena voikukkahöttöiseen pesäänsä. Se on niin onnellinen siitä, että ollaan taas kotona, eikä sillä ole aavistustakaan siitä, että huomenna taas lähdetään.

Testaa mikä siili oot?

2007-04-24T15:17:00.001+03:00

Musta tuli:

"pikkusiili"

Päähahmon täydellinen vastakohta. Pikkusiili on lemmikkisiili ("afrikkalainen kääpiösiili"), joka aina vähän väliä eksyy räyhäävän sukulaisensa tielle. Se on kerrassaan ärsyttävä, positiivinen ja pirteä kiusankappale-piikkipallero. Ja ällöttävän söpö!

Opintopisteitä hyväksyttämässä

2007-04-04T16:37:00.001+03:00

Pääsiäinen on tulossa. Sen huomaa ennen kaikkea siitä, kun yrittää hoidella käytännön asioita yliopistolla, joka toisessa ovessa on lappu, jossa kerrotaan työhuoneen haltijan olevan lomalla pääsiäisen yli. Ei edennyt opintojen korvaavuuksiin liittyvät asiat tälläkään kertaa. Vituttaa. Yliopistossa suoritettu appro on appro, sisällöllisestä täsmäävyydestä viis. Muun muassaHelsingin valtio-opin laitoksella tästä ollaan eri mieltä. Olen saanut Jyväskylässä suoritetuista 25 opintopisteestä weboodin mukaan tasan 12 opintopistettä helsinkiläisen laskutavan mukaan. Eli en edes puoliakaan. Vittu. Mitäköhän pitäisi keksiä ruveta opiskelemaan, että saisi JOO-oikeuden Jyväskylään ja vois siirtyä pääkaupungin meiningeistä verkkolehti Megafonin kotikaupunkiin.

Väsynyt, mutta onnellinen

2007-03-27T22:05:00.003+03:00

Olen ostanut tänään virttyneen ja nuhjuisen uuden kevättakin, jonka olemus vastaa omaani. Tässä minä vain kyhjöitän koneen ääressä teetä hörppimässä, vaikka elimistö on kertonut varsin selkeästi, että tarvitsisi unta. Toisaalta voiko se olla ihmiselle sittenkään kovin pahasta, jos valveilla on aivan liian paljon mielekästä puuhasteltavaa, että malttaisi nukahtaa? Huonommin on mielestäni silloin, kun valveilla on niin kauheaa olla, että on parempi vain nukkua päivät läpeensä.

Lämpimistä kevätpäivistä ja valosta saattaa myös mennä tilapäisesti sekaisin. Ikään kuin hullaantua. Hullaantua saattaa myös hyvästä vegaaniruoasta tai sen kokkaajasta. Puhumattakaan ihanasta pehmeästä koiruudesta, joka kömpii määrätietoisesti joka yö peiton alle viereeni uinumaan ja näkee unia, joissa vikistään villissä laukassa.

Muistan luvanneeni itselleni kahden viikon vauvaloman Muusan kotiuttamiseksi. Mikä helvetin loma? Olen huomaamattani ravannut paikasta toiseen, hyppinyt projektieni seassa ja yrittänyt vielä sivussa pinkoa luennoillakin. Lisäksi olen käyttänyt käsittämättömän määrän energiaa järjestelläkseni läheisiäni koiravahdiksi sen sijaan että olisin itse vain vetäytynyt chillailemaan kotona.

Vaalien lopputuloksesta

2007-03-22T23:47:00.002+02:00

Vaikka vaalit menivätkin Vihreiden osalta etenkin Helsingissä hyvin, kokonaiskuva tämän maan poliittisesta tulevaisuudesta on ahdistava. Kokoomuksen kymmenen lisäpaikkaa suorastaan pelottaa, siihen kun vielä ynnätään perussuomalaisten yhteensä viisi paikkaa. Jotenkin tulee sellanen olo, että ei vaan voi käsittää millä perustein ihmiset ehdokkaitansa valitsevat. Lisäksi tyypit ei äänestä tarpeeksi aktiivisesti. Tällä kerralla änestysprosentti oli 67,9 eli 1,8 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin 2003.

Huolestuttavaa on meidän nuorien kannalta etenkin se, että valittujen kansanedustajien keski-ikä on miehillä 51 ja naisilla 43, yhteinen keski-ikä 48. Eduskuntaan valittiin vain kaksi alle 30-vuotiasta, hekin molemmat miehiä. Vuonna 2003 on sentään valittu 4 alle 30-vuotiasta naista ja 2 miestä, yhtensä 6.

Sukupuolijakauma on onneksi suhteellisen tasainen: miehiä valittiin 77 ja naisia 51.

Muusa olisi saanut aivan varmasti ääniä, jos se olisi ollut ehdolla ;)

Vaalit 007

2007-03-09T09:27:00.002+02:00

Lukuisat ihmiset ovat halunnet minulta konsultaatiota siitä, ketä kannattaisi äänestää. Kiltisti olen suoltanut kertomuksia eri ehdokkaiden politiikasta, ominaisuuksista ja muusta asiaan kuuluvasta. Sanomattakin on selvää, että olen yrittänyt rohkaista ihmisiä äänestämään Vihreitä. Olen myös kehunut joitakin Vasemmistoliiton ehdokkaita.

Itse olen olen kantanut korteni kekoon jakamalla oman ehdokkaani esitteitä puolueen vaalikasvihuoneella Kolmen sepän patsaalla. Tapsa on loistava valinta, vaikka onkin väärää sukupuolta. Tämä on historiallista siinä mielessä, että en ole ikinä aikaisemmin äänestänyt miestä missään vaaleissa.

Katsoin eilen ensimmäisen YLEn vaalitentin, enkä olisi sitäkään jaksanut loppuun asti ellei tentattavana olisi olleet Vihreät. Studioisäntien käyttäytyminen oli todella pöyristyttävää jankkausta, eikä heillä itselläkään meinannut oikein pokka pitää läpän huonontuessa progressiivisesti loppua kohden. En voi ymmärtää, miten YLE alentuu lähettämään ja käsikirjoittamaan moista sontaa. Missä on politiikka? Ihmettelijöille mainittakoon, että tentit voi katsoa netistä.

Olen epäilemättä onnellinen, kun vaalit ovat ohi. Olen niin helvetin kyllästynyt metroasemalla ruusuja jakaviin demareihin, Halla-Ahon rasisitisiin kommentteihin. Olen myös kiinnittänyt huomiota vaaleja tekevien tovereiden stressantumiseen ja siihen, että he ovat jatkuvasti kärttyisiä ja huonoa seuraa.

Kiireettömyyden tarve

2007-03-03T12:18:00.002+02:00

Normaalit kysymykset saavat minut taas kiemurtelemaan.
- Mitä sulle kuuluu?

Painan katseeni tiiviimmin päivän lehteen ja murisen jotain epämääräistä kiireestä. Tiedostan valehtelevani. Olen istunut paljon baareissa, tehnyt vähän työtä, nukkunut päikkäreitä keskellä päivää, jättänyt menemättä tentteihin ja luennoille, käynyt afrotanssissa ja uimassa ja rentoillut. Lisäksi olen kuljeskellut ympäriinsä Helsingin loskaisia katuja vailla järkevää suuntaa, kahvitellut ystävien kanssa ja nauttinut ihanista illallisista. Kiireinen en voi väittää olleeni.

En tiedä miksi tekee mieli valehdella olleensa kiireinen, tehokas ja aikaansaava. Kai se on jonkinsortin arvokasvatuksen tuotosta. Jokin absurdi hahmotelma siitä, että hyvä ihminen on tehokas, aikaansaava, kiireinen ja sitä rataa. Mutta tekeekö kiire ja tehokkuus meidät onnellisiksi?

Ehkä joskus on ihan terveellistä keskittyä tallustelemaan metsässä vesisateessa eriväriset kumisaappaat jalassa villapaidan lämpöön tuudittautuen. Antaa muun maailman odottaa.

Yli 320 yliopistorakennusta vallattu Kreikassa

2007-02-24T13:39:00.001+02:00

Kreikassa käydään kiihkeää taistelua yliopistojen yksityistämistä ja oikeistohallituksen neoliberalistista lakiuudistusta vastaan. Yli 320 yliopistorakennusta ovat olleet oppilaiden valtaamina 8.1. lähtien ja yliopiston professorit ovat lakossa.

Noin 30 000 opiskelijaa ja yliopiston professoria osoittivat mieltään 23.2. Ateenassa toista uutta korkeakouluja koskevaa lakiesitystä vastaan, jonka tarkoituksena on saattaa yliopistot toimimaan yritysten tavoin. Yhteentörmäyksiltä mielenosoittajien ja poliisin välillä ei vältytty poliisin hyökkäillessä mielenosoittajien kimppuun ja tehden Ateenan keskustasta ison kaasukammion.

Liikehdinnän alkuvaiheessa sen keskeisin tavoite oli kaataa ensimmäinen osa uudistuksesta, perustuslain 16. artiklaan ehdotettu muutos. Liike saavutti ensimmäisen merkittävän voittonsa saaden Sosialistisen puolueen (PASOK) muuttamaan mieltään ja jättämään äänestämättä uudistuksen puolesta. Tämän seurauksena Kreikassa ei ainakaan tulevina vuosina nähdä yksityisiä yliopistoja.

Vastauksena oikeistohallitus esitti uutta lakiehdotusta, joka mennessään läpi kääntäisi yliopistojen toimintamallin yksityisten yritysten kaltaiseksi. Lakiehdotuksesta äänestetään ensi viikolla. Valtaukset ja lakko jatkuvat yhä, vaikka hallitus yrittää kriminalisoida liikettä ja vasemmistoa. Opiskelijat ja professorit ovat valmiita jatkamaan taistelua kaikin mahdollisin keinoin niin pitkään, kun on tarve. Jopa lukiolaiset ovat alkaneet vallata koulujansa solidaarisuuden osoituksena.

Tätä liikehdintää pidetään 25 vuoteen merkittävimpänä yhteiskunnallisena liikkeenä Kreikassa.

Lisää tietoja ja kuvia (Thessaloniki & Ateena):
http://athens.indymedia.org/?lang=en

Kuulumisten vaihtoa...

2007-02-23T20:31:00.001+02:00

Olen kylässä.

Hän: Kerros nyt mitä sulle kuuluu?
Minä: [Kiemurtelee] Siis sul ei oo oikeutta ahdistella mua tolla tavalla!
Hän: No mut mä kysyin vaan...
Minä: Sori, mut ku se tuli niin puun takaa.

Opiskelijapolitikkan parhaimmistoa

2007-02-21T11:39:00.003+02:00

Metrossa on kauheasti ihmisiä, suurin osa näyttää olevan matkalla töistä kotiin. Minä vasta menossa päivän "töihin". Olen myöhässä kokouksesta, tapani mukaan. Jatkuva myöhästely on todella ärsyttävää ja juokseminen vituttaa. Tunnelissa törmään pultsariin, joka haluaisi välttämätä antaa koiralleni juuri ostamastaan makkarasta. Kiellän pontevasti ja pultsari suuttuu siinä määrin, että en meinaa päästä jatkamaan matkaani. Koiralla ei tietenkään ole aikomustakaan jättää makkaraa väliin. Hienoa, olen vielä enemmän myöhässä.

Juostuani kaikki miljoona rappusta ylös Tivoliin tajuan, että kukaan ei ole edes päässyt sisälle ilman avaimiani. Niin noloa. En ole varma kumpi läähättää enemmän minä vai koira.

Kirjoittamallani esityslistalla on mm. tällainen kohta:
- Puhutaan siitä mikä kaikki yliopistolla, opiskelussa, elämässä jne. mättää. Mitä vastaan pitäis taistella ja millä poliittisilla argumenteilla? + keiden kanssa?

Koska kokous ei ole virallisesti päätösvaltainen, onkin luontevaa keskittyä juuri edellä esitettyyn kohtaan. Eräs osanottaja lukee Suomen Talvisota -yhtyeen levyn kansitekteistä löytynyttä manifestia (alla). Pyhäinhäväistyksenä todettakoon, että kyseistä levyä emme löytäneet, sen paikalla oli Eppu Normaaleiden levy!!!

Toinen on jättänyt saapumatta kokoukseen, koska Töölössä on kuulemma huuhkaja, joka pitää bongata. Puhelinsoitto kertoo toverin olevan KuuKuussa "odottelemassa huuhkajan esiintuloa".

Lopuksi pelattiin vielä jotain älytöntä lautapeliä, jonka ilmeisesti omistaa jokin samassa toimistossa majailevista järjestöistä. Siinä piti arvata häröjä arvoituksia.

Törkeimmät oli:
Miksi neekereillä on niin isot silmät?
- Jotta he näkisivät paremmin nälkää.
Mitä juutalaiset sanoo bussikuskille?
- Lisää kaasua!

__________________________________________________________________________________

Suomen Talvisota 1939-40, Underground-Rock

AWOPBOPALOOPOP ALOPBAMBOOM!!!
Markku Into (lähettiläs)

Äänestä anglosaksista apinaa, sillä rintamat ovat liekeissä. Oi Zen: Ken tietää ei puhu; ken puhuu ei tiedä! Viva Ivanhoe! Elvis kuristi rasvaletillään Iken. Meneekö meillä hyvin? Kun kuulen sanan kivääri, tartun kulttuuriini. Se on ROCK. Go Fidel Go! Go Urho Go! Rock iskee! Hautokaa munanne sähköksi. On aika ihmisen pojan nousta tunkiosta mielen jenkojen myötä ylösnousemuksen hillittömään hyökyaaltoon.
Tanssi, Rakkaus, Pano! Nämä ainekset ovat vapaat. Mykät miehet Mekongin! Elämä on runoutta. Me emme odota. Me tulemme: Hyvät, Pahat ja Rumat! Rock on
aseemme taistelussa lamaantunutta valkonaamaa vastaan joka hikisin kämmenin läpsyttää veristä kirvestään maailman maaseudun yllä. Molok! sinä elät! Juokaamme elämän vettä, suusta suuhun, ystävät! Mitä me odotamme? Här har du ditt liv! Hoida hommasi! Ole hommasi! Kaikki on kaikkea! Ja katso, SATEET TULIVAT!

Oi kaikkivaltias Oksentaja, tule runouden polttavan sateen lailla linnunradan yksinäi- sen kaupustelijan kotiin. Räjäytä aivon sukkanauhat hirmumenoin. VOODOO JOKA KOTIIN! KOTILIEDEN ON TUNNUSTETTAVA VILLIMIEHENSÄ! Palaako Suomi? Se on alkanut kutittaa, siitä on päästävä, tuumailee Dostojevski-vainaa: hän näytti meille idiootin, siksi kaikki on hassua, siksi emme sodi. Eteenpäin Kolumbus, kohti
sisäistä Intiaa. Mene Tekel! Se Senegal och dö! Tämä on jumalainen näytelmä.
Dante rokkaa, elämä on tuhlausta. Tule klosetista, sisko. Sika on mennyt. Asiaan!
Viva Zapata! Viva Tauno Palo!

Rock on E Einsteinin yhtälössä! Rock on sateenkaari, sen kaikkinainen alku ja loppu,
jatkuva Kleen viiva, peräpäästään räjähtänyt dada-pihvisydän. Mascara Käärme on nähty. Plastiikan hinkkaajat, jättäkää syöpä ja raskas teollisuus. Voltaire, kuka sinua kuulisi! Rock on sukupolven kuva ihmisen pojan silmässä, korvassa lempeyden konepistooli. Takka takka takka! Hyvin pyyhkii. Koneet soivat mykkää Kamua, ei siitä meille, ei meistä. Eteenpäin kohti hylkyaukkoja, kohti irtoamisen viboja, kohti vapautettuja alueita sankarillisten vapautuksen WOW-WOW-pedaalien
soitossa. Puolusta kamaraa jolla seisot. Sinä elät, beibi. Ole NYT!

Kiireettömät hetket

2007-02-18T22:22:00.002+02:00

Olen ollut hiukan huolissani tulevista vapaaviikonlopuista. Mitä vapaaviikonloppuisin oikein tehdään?

Ensimmäisen mentyä muistin asioita, joista pitäisi pysähtyä nauttimaan useammin:

- Hyvät juhlat, jotka hujahtavat hetkessä ystävien seurassa riemuiten.
- Toimettomat krapulapäivät, jolloin ei tarvitse nousta sohvalta.
- Maukas vegaaniruoka, mielellään jonkun toisen kokkaamana.
- Päiväunet, joissa tapahtuu kaikkea kummaa.
- Höpöttäminen ja hihittely aamuyöllä sängyssä.
- Koko viikonlopun kestävä seikkailu, jonka aikana unohtaa kaikki kotona odottavat velvollisuudet.
- Päämäärätön haahuilu ulkona.

Kävin myös katsomassa niitä pieniä olioita, joista joku tekee minut vielä kauhean onnelliseksi.

Hiihtolomaksi Kanarialle?

2007-02-15T09:32:00.001+02:00

Ensi viikolla on Helsingin kouluissa hiihtoloma. Yli 300 000 suomalaista matkustaa vuosittain aurinkolomalle. Vapaaliikkuvuus.netin hiihtolomakyselyyn voit osallistua täällä.

Kuulumme siihen etuoikeutettuun osaan maailman ihmisistä, joita ei rajoilla pysäytetä ja käännytetä takaisin. Meillä on oikeus matkustaa vapasti valitsemaamme kohteeseen. Me matkustamme mukavasti lentokoneella nauttien lentoyhtiön piikkiin drinksuja ja katsellen elokuvia omalta miniscreeniltä. Perillä lomakohteessa loikoilemme rannalla yrittäen epätoivoisesti ruskettua, vietämme yömme mukavassa hotellissa, ja saamme tuntea olomme tervetulleeksi missä vaan.

On olemassa niitäkin, joille polkuveneellä Gibraltanin yli tai Miinakentän läpi Turkista Kreikkaan on ainoa mahdollisuus liikkua haluttuun kohteeseen. Pahimmassa tapauksessa tälläinen matka vie hengen tai vankilaa muistutaavaan säilöönottokeskukseen. Me nimeämme heidät turvapaikkashoppailijoiksi, vaikka kyse on vain yksinkertaisesta perustavanlaatuisesta ihmisoikeudesta, vapaudesta liikkua. Liikkumisen vapauden tulisi kuulua kaikille kansalaisuudesta tai muusta statuksesta riippumatta, tällä hetkellä siitä nauttii vain "globaali eliiti". Euroopassa asuu useita miljoonia paperittomia siirtolaisia, joille laillinen lupa oleskeluun on vain saavuttamaton unelma.

Töölönlahden uusi kulttuurikeidas

2007-02-14T13:12:00.001+02:00

Päivän Hesari esittelee Töölönlahden alueen uutta suunnitelmaa hygienisoidusta kaupunkitilasta, jossa Kiasmalta aukeaa kulttuurieliittiä miellyttävä näkymä uudelle Musiikkitalolle. (Kuva on entisten VR:n makasiinien paikalta tehty, musiikkitalo näkyy oikealla.) Helsinkiä ollaan kovaa vauhtia siistimässä ja hyenisoimassa Eurooppalaisen metropolin vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn nimissä. Kaupunkisuunnittelussa tämä tarkoitta lisää Wau-arkkitehtuuria, joka houkuttee turisteja. Bisneseliitille tarjolla on lasitorneja ja tarkalleen eroteltuja tiloja. Myös kaupungin hygieeninen yleisilme miellyttää heitä. Kilpailukykyinen kaupunki menestyy taloudellisesti, ennen kaikkea siellä menestyvät suuryritykset. Tämä ei pelkästään riitä, vaan vetovoimaisen kaupungin on oltava myös luova. Luova kaupunki on sellainen joka, synnyttää hedelmällisen ilmapiirin uusille innovaatioille.

Oleellisena osana kaupungin hygienisoimisprosessiin liittyy julkisen tilan yksityistämiseen, tämä näkyy esim. ostoskeskuksien lisääntymisenä myös kaupungin ydinkeskustassa. Keskeisintä on kuitenkin jäljelle jäävän "julkisen tilan" uudelleenmäärittely ja rajaminen. Kaupungin jokaiselle neliölle määrätään sopivat ja epäsopivat käyttötarkoitukset. Periaatteessa jokaisen alueen ilmeestä on jo pääteltävissä mihin tarkoitukseen ko. alue on tarkoitettu, millainen toiminta on siellä sallittua. Näiden tarkoitusten selventämiseksi ja kontrolloimiseksi on vielä valvontakamerat ja yksityiset vartijat siivoamassa upusakkia ja asiattomia oleskelijoita pois. Kaupunkitilastamme puuttuvat täysin ns. yllätyksen tilat, joissa erilainen omaehtoinen toiminta on paitsi sallittua, myös toivottua. Tällaiset tilat (kuten VR:n makasiinit) mahdollistavat ihmisten vapaan oleilun, autonomiset kulttuuriprojektit ja erilaisen ruohonjuuritason toiminnan pitäen näin osallistavan kulttuuritoiminnan muotoja elossa ja kaupunkikulttuurin kirjon rikkaana. Samalla yllätyksen tilat houkuttelevat omaehtoiseen luovuuteen, juuri siihen mitä peräänkuuutetaan kaupunkisuunnittelussa metropolin vetovoimaisuuden elementtinä

(Kuvassa näkymä Kiasman nurkalta, musiikkitalo vasemmalla.)

Makasiinit on käytännössä jo purettu. Finlandia-talon ja Kansallismuseon väliin Mannerheimintien ja Hakasalmen puiston alle rakennetaan parkkihalli (noin 650 autopaikkaa). Koko radanvarren ja Mannerheimintien välinen alue muuttaa muotoaan. Töölönlahdesta johdetaan vesi aina Hakasalmen huvilalle asti ulottuvana kanavana. Radanvarteen nousee uusia rakennuksia yrityksille (kuvassa alla.)

Nämä kuvat ja uusi sliipattu kaupungin ilme valitettavasti näyttäytyvät mielestäni enemminkin luotaan työtäviltä kuin houkuttelevilta. Mielestäni vapaan, epäkaupallisen kaupunkitilan tärkeyttä ei voi kaupunkisuunnittelussa noin vain sivuuttaa. Helsinkiin tarvitaan kipeästi lisää (tai ylipäätäänsä) tilaa, jonka käyttötarkoitusta ei ole ennalta tiukkaan rajattu ja johon ei tarvitse sisältyä kaupallisia intressejä. Tarkoitan tilaa sekä ulkoa että sisältä - paikkoja, jotka mahdollistaisivat moninaisten kaupunkikulttuurien elossa pysymisen. Tilaa, joka rikkoo nykyisen hegemonisen kaupunkitilan jäsentämisen järjestyksen ja kiristyvän kontrollin. Yllätyksen tiloja, jotka tarjoaisivat ihmisille mahdollisuuden itse määrittelemäänsä mielekkääseen tekemiseen, vapaaseen hengailuun, ajatusten vaihtoon ja itsensä toteuuttamiseen.

Yksinhuoltajan arki

2007-02-11T23:09:00.002+02:00

Mua kiinnostais ihan oikeasti tietää miten yksinhuoltajat selviävät arjestansa.

Musta tuli hiukan yllättäin tällä viikolla yksinhuoltaja isukin jouduttua sairaalaan ja äipän oleillessa maailmalla. Teini-ikäinen siskoni + koira jäivät minun vastuulle. Minä en vaan onnistu hahmottamaan, miten samaan aikaan laitetaan ruokaa nälkäisille, käydään töissä, harrastetaan edes jotain, lenkitetään koiraa, suoriudutaan omista opinnoista, autetaan läksyissä, kyyditetään ympäri kaupunkia, sotketaan ja siivotaan kämppää, nähdään ystäviä, hoidetaan luottamustoimia, selvitetään sähköpostitulvaa, leikitään eläinten kanssa, rentoudutaan yhdessä ja ollaan edes kohtuullisen inhimillisellä tuulella.

(Jätin suosiolla bileissä käymisen listasta pois, koska otaksun, että niissä ei käydä...)

Luennoilla istumsen salaisuus

2007-02-09T12:45:00.001+02:00

Kirjoitus, joka piti julkaista Villiviinissä, mutta en pääsekään enään kirjoittamaan vanhan bloggerin blogeihin. Voih. Laitetaan sitten tänne.

--------------------------------------------------------------------------

Ajattelin minäkin vihdoinkin avata sanaisen arkkuni tässä blogissa. Voisin kirjoittaa tutkinnonuudistuksen ja opintoaikojen rajausten arkisista vaikutuksista, kuulunhan tuohon merkittävään ensimmäiseen koekaniiniryhmään (vuonna 2005 aloittaneet), joiden tuntemuksista ei sen kummempaa tutkimusta ole vielä tehty. Jotain ehkä kertoo jo sekin, että näissä järjesöpiireissä ei kovin montaa koekaniinia liiku. Eikä ihme, sillä tavoiteajassa selviäminen edellyttää paneutumista vain ja ainoastaan omiin opintoihin. Ei siinä jää aikaa sellaisille harrastuksille kuin järjestötoiminta.

Lupaan palata aiheeseen myöhemmin, mutta nyt tekee kuitenkin mieli puhua opetuksen laadusta. Uskon, että useat teistä ovat huomanneet, miten puuduttavilta ja turhanpäiväisiltä osa luennoista tuntuu opiskelijan näkökulmasta. Usein syynä on luennoitsijan olemattomat pedagogiset taidot, kykenemättömyys asettua opiskelijan asemaan ja tuottaa ymmärrettävää ulosantia sekä hillitön kiire. Kyllä luitte oikein. Kiire ei ole vain meidän opiskelijoiden ongelmista suurin, vaan ennen kaikkea laitosten henkilökunta on laitettu UPJ:n, tutkinnonuudistuksen ja opintoaikojen rajausten siivittämänä täysin sietämättömään tilanteeseen. Kuten edellinen Ylkkärikin havainnollistaa opiskelijoiden määrä per opettaja on Helsingin Yliopistossa huikea. Tähän kun vielä lisätään tuottavuustavoitteet, joita mitataan tutkimuksen, julkaisujen ja valmistuneiden maistereiden määrissä, voimme ymmärtää yksittäisten opettajien, professoreiden ja muun henkilökunnan ahdingon. Olisi täysin epäreilua syyttää heitä opetuksen laadun huononemisesta.

Itse asiassa koko yliopistoväki opiskelijat mukaan luettuina ovat samassa liemessä. Syytökset on suunnattava valtiovallalle, joka vastaa ahdinkoon horisemalla ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista, vaikka maksuttomuus on yksi sivistysyliopiston peruspilareista. Sen lisäksi, että yliopistojen opiskelijoiden ja henkilökunnan olisi yhdistettävä voimansa ja ryhdyttävä taistoon laadukkaamman opetuksen (ja inhimillisten työolojen) puolesta, tarjoan kyllästyneille opiskelijoille myös väliaikaisen selviytymiskeinon.

Yliopiston HUP-netti toimii lähes kaikissa luentosaleissa. Kannattaa ottaa luennolle wlanilla varustettu läppäri mukaan, jonka suojissa voi rauhassa kirjoitella sähköpostilistoille poliittista paatosta, blogata ja pohtia luennoitsijan sanoja. Koneessa on myös se etu, että luentopäiväkirjat voi kirjoittaa samantien palautusmuotoon paperille rustattujen muokkaamista vaativien ranskalaisten viivojen sijaan.

Olohuoneita?

2007-02-08T10:29:00.001+02:00

Osallituin eilen ensimmäistä kertaa Helmutin (tarvitsevat kotisivujen päivittäjää...) musavisaan Vanhalla. Ennakkoluuloistani huolimatta siellä oli loppuen lopuksi kivaa. Joukkueemme (Georg Simmel & Urbaanit sosiologit) saavutti jopa joitakin drinkkilippuja, vaikka musatietämyksemme olikin aika huteralla pohjalla. Koska kunnon ihmiset menevät viimeistään vikalla metrolla kotiin arkisin ja pahikset yödösällä, jätin joukkueeni selviämään pöytään kannetuista drinksuista ja pakenin Itä-Helsinkiin.

Steisiillä somalinuoret pieksivät toisiaan aikamoisessa soseessa. Fps:n vartijat eivät katsoneet asiakseen puuttua siihen millään tavalla, vaikka lattiaa pitkin luikerteleva verivana paljasti tilanteen vakavuuden. Olen melko varma, että jos nuorten ihonväri tai etnisyys olisi vaihdettu, vartijat olisivat rynnänneet paikalle salamana hajoittamaan tappelua. Ehkä huolestuttavinta oli kuitenkin ohi virtaavat ihmiset, jotka kohteliaasti ohittivat tappelevan jengin luomatta heihin silmäytäkään. Siis mitä helvettiä. Eikö meillä Suomessa jopa laki velvoita puuttumaan kaikkiin vaarallisiin tilanteisiin, jossa ihmisillä on hätä! Tässä sitten nähdään mihin "kohtelias tarkkaamattomuus" (eli se, että ollaan niin kuin ei nähtäisikään, vaikka oikeasti huomioidaan), tuo suurkaupungin ärsykemäärästä selviytymisen tärkein väline, johtaa.

Lopulta tilanne rauhoittui, mutta vartijoita se ei missään vaiheessa kiinnostanut pätkääkään. Herää kysymys: miksi nämä vartijat ylipäätänsä ovat siellä?

Elämänfilosofisia kysymyksiä

2007-02-05T18:49:00.002+02:00

Minulta kysyttiin tänään haastattelussa mm. seuraavia asioita:

- Mikä susta tulee isona?
- Mitä ajattelet perheen perustamisesta?
- Mikä on elämässä tärkeintä?
- Mikä on elämän tarkoitus?
- Mikä tulevaisuudessa pelottaa eniten?

Itse haastattelu oli oikein mukava ja Tammen kustannuspäällikkö Anne Valsta osoittautui varsin mielenkiintoiseksi tyypiksi. Keskustelutuokiomme tuloksia voitte lukea Vihreästä Langasta muutaman viikon päästä.

Mutta HUI, mitä kysymyksiä!

Jotain täytyy olla lukenut

2007-01-24T20:24:00.001+02:00

Yliopisto on kasvoton, kylmä, väärässä ja paska. Minut käännytettiin tänään jo kolmannen kerran pois sosiologian laitoksen järjestämästä proseminaarista professori A. Noron toimesta. Keskustelu eteni seuraavasti:

Noro:
- Et sinä tänne pääse, sinulta puuttuu se yksi kurssi.
minä:
- Minä olen tenttinyt sen tismalleen saman kirjan jo kertaalleen Jyväskylään ja saanut siitä kiitettävän arvosanan, kuten papereista näkyy.
Noro TUOHTUNEENA:
- Se pitää tenttiä uudestaan HELLsinkiin. Jotain täytyy olla lukenut, ennen kuin tänne voi tulla.

Kyseinen kirja sattuu olemaan professorin itsensä kirjoittama. Selkeästi hän ei luota jyväskyläläisten arvostelukykyyn, ja saa ilmeisesti tyydytystä opiskelijoiden pompottelusta ja koko salin edessä nöyrryttämisestä.
Tässä vaiheessa poistuin luokasta. Mieleni olisi tehnyt mennä hajottamaan sosiologian laitoksen paikkoja, olin kuitenkin viisas suunnatessani Unicafèseen. En voi ymmärtää etenemisesteiden asettamista tai tällaisen politiikan järkevyyttä. Vielä vähemmän ymmärrettävää on, että kolmatta vuotta sosiologiaa opiskelevaa ihmistä ei päästetä tekemään proseminaaria, koska tämä ei ole saanut aikaiseksi tenttiä jotain kirjaa (anteeksi ei mitä tahansa, vaan A. Noron koostamaa kirjaa) kahdesti.

Sietämätöntä on opiskelijoiden pitäminen sivistymättöminä, tyhminä ja lukemattomina, heidän nöyrryttäminen ja paikasta toiseen juoksuttaminen sekä toisessa yliopistossa suoritettujen opintojen hyväksi lukemisesta kieltäytyminen. Olen antanut kertoa itselleni, että opiskelu on yhtä vittumaista myös muilla Helsingin Yliopiston laitoksilla. He tosin väittävät olevansa Eurooppalainen huippuyliopisto (johon saattavatkin joillain tutkimuksen osa-alueilla yltää), mutta opiskelijaystävällisyydessä tällä porukalla on vielä paljon opittavaa.

Tuosta suosta ei rämmitä läpi viidessä vuodessa, vaikka itse Sailas tulisi takamuksesta työntämään.

Vaatimukseni:
- Opintoaikojen rajaukset on poistettava välittömästi. Vuonna 2005 aloittanut koekaniiniryhmä on jo nyt lähes loppuunpalanut.
- Missä tahansa yliopistossa suoritetut opinnot on voitava lukea hyväksi omaan tutkintoon. Hyväksi lukemisen tulisi tarkoittaa sitä, että kaikki opinnot hyväksytään opintorekisteriin, vaikka nillä ei suoraan saisikaan mitään korvattua. Näin ollen kaikki tehdyt opinnot kartuttavat opintopistepottia. (Kasassa olevista opintopisteistä on esim. KELA kiinnostunut...)
- Opintojen suoranaista korvaamista on harjoitettava suvaitsevaisella kädellä varsinkin sellaisilla aloilla, jossa ei ole tarkoitus opetella yksityiskohtia samasta asiasta kirjoitetuista eri teoksista ulkoa.
- Yliopiston henkilökunta on olemassa (myös) opiskelijoita varten. Opiskelijoiden on saatava ikuisen ympäriinsä juoksuttamisen sijaan vastauksia käytännön asioihin liittyviin kysymyksiin ja ohjausta opinnoissaan.
- Etappi- ja muut opintojen seurausjärjestelmät on rakennettu auttamaan opiskelijaa, ei ahdistelemaan jo valmiiksi loppuun kulutettuja tulevaisuuden toivoja. Opiskelijaa ei tule pakoittaa tekemään turhia esseitä opintosuunnitelmistaan. Opiskelijalla on oltava akateeminen vapaus, ilman että kaikesta penätään etukäteen suunnitelmaa.
- Opiskelijoita on kohdeltava kunnioittavasti, kuten kollegoitakin.
- Yliopistolla opettavat henkilöt tulee perehdyttää pedagogiikan alkeisiin. Massaluennoilla pidetyistä monologeista ei ole mitään iloa kenellekään.
- Läsnäolopakko kuuluu peruskouluun, ei yliopistoon. Opiskelija osaa kyllä itsekin kävellä kirjastoon onkimaan puuttuvan tiedon tai kysyä tovereiltaan, mikäli on ollut poissa. Tentit, esseet, luentopäiväkirjat ja muut suoritustavat kyllä mittaavat opittuja asioita riittävän tehokkaasti. Opiskelija osaa myös pyytää lisätehtäviä silloin kun kokee niitä tarvitsevan ilman, että niillä pakotetaan korvaamaan poissaoloja.
- Anonyymi tenttiminen varmistaa, että jokaista opiskelijaa kohdellaan tasa-arvoisesti sukunimeen katsomatta. Tämä käytäntö on otettava käyttöön viipymättä.

Uusi kantapaikka

2006-12-30T20:32:00.001+02:00

Minulla on uusi kantapaikka. Kahvilan nimi on La Boheme ja siella on vaaleanpunainen unelmien varinen katto. Istuessai nojatuolissa latten aaressa kirjoitan mielellani ajatuksia matkassa kolhiintuneeseen ja virttyneeseen muistikirjaan ja tahyilen valilla vaaleanpunaista kattoa, valilla ulkona ohikiirehtivia ihmisia. Ihmisten tarkkailu on jotain sellaista, mita pitaisi harrastaa paljon enemman kotonakin. Huomaan menevani kahvilaan yha harvemmin yksin, aikomuksenani vain istua, haaveilla ja tarkkailla. Olisi hienoa opetella olemaan irti arjesta kiireisen arjen keskella. Tai mika parasta muokata arki sellaiseksi, etta aina olisi aikaa haaveilulle kahviloissa.

Tutkimusryhmamme ei ole paassyt yksimielisyyteen siita kuinka kovalla keskuslammityksen on oltava, jotta olisi tarpeeksi lammin. Aamuisin kun heraan, hiki valuu noroina ohimolta ja on tuskastuttavan kuuma, koska myohaan yolla muut tutkimusryhmalaiset muka palelevat ja kaantavat lammittimen nupit kaakkoon. Aamuankeutta lisaa se, etta olemme syoneet kaikki isantaperheen ruoat ja juoneet kahvin loppuun. Kukaan ei ole viitsinyt kayda kaupassa. Oma ratkaisuni on suunata La Bohemeen maukkaille baageleille ja aamukahville.

Rain in The Bay Area

2006-12-27T02:56:00.001+02:00

Musta tuntuu silta, etta tulen hulluksi tassa talossa naiden jabien kanssa. Toisella on flunssa ja reika kengassa, eika taalta loydy tarpeeksi isoja/sopivia uusia kenkia. Toinen rotkottaa sohvalla tyytyvaisena siihen, etta on vihdoinkin viikon metsastyksen jalkeen saanut rinkkansa ja puhtaita vaatteita. Molempien mielesta paras ratkaisu on pysytella sisalla sateen suojassa. Lapan tason on jatkuvasti arsyttavan huono. Aasialaisista chikseista jauhetaan joka toisessa lauseessa ja joka toisessa kiusataan mua.

Suunnitelmissani oli tanaan kiiveta ylos kaupungin korkeimmalle kukkulalle tahyilemaan kaikkia niita alueita, joilla ei viela olla kayty (Esim. Hunters Pointia). Oli kuitenkin niin pilvista, ettei sielta mitaan olis kuitenkaan nakynyt. Sataa, myrskyaa ja on pimeaa. Kotioloissa olisin tyytyvainen vapaapaiviin ja lohoilisin mielellani sisalla. Taalla minua kuitenkin vaivaa levottomat jalat ja tarve kokea ja nahda kaikkea mahdollisimman paljon. Joku voisi vaittaa, etta yritan suorittaa lomaa ja reissua, mutta uskokaa tai alkaa siita ei ole kyse. Joulun takia olemme jumissa tismalleen samoihin viboihin ja nysvaykseen jo kolmatta paivaa keskenamme. Kaikkia paikallisia hippeja tuntuu sitovan perhevelvollisuudet ja kaupunki on muutenkin taysin kuollut ja tyhja.

I need some social life. Siis ihanmitavaan. Kunhan olis paljon uusia ihmisia ymparilla, joiden kanssa vois vaikka istua kahvilassa ja jauhaa politiikkaa. Kyselisin ummet ja lammet alueen tamanhetkisesta tilanteesta, meneillaan olevista aktivistiprojekteista ja kamppailuista, joista ei voi lukea paivan lehdesta. Yksi tutkimusryhmamme tavoitteista oli saada jotain uusia poliittisia ideoita ja opetella siina sivussa toteutustapojakin uusille projekteille. Kuinkas tassa nyt kaykaan? Helvetin joulu. Grrrh.

Taalla ei kesta edes katsoa telkkaria, kun sielta tulee niin paljon karseita mainoksia koko ajan. Eika nailla hipeilla, joiden luona ollaan "talonvahteina" ole edes tarpeeksi kanavia muutenkaan.

No nyt ne jabat laittoi jotain hyvaa baunssausmusaa soimaan, huoh. Ehka tasta jotenkin selvitaan sinne Mexicoon asti. En osaa sanoin kuvailla miten paljon odotan niiden kahden naispuolisen toverin kohtaamista, jotka Oaxacassa odottavat. Kylla tama bloggaus on niin mahtava keksinto. Voi taalla kayda aukomassa paatansa ja ruikuttaa tarpeeksi, niin ettei tarvitse tutkimusryhmalaisten kanssa haastaa ritaa. Huomenna lahden joka tapauksessa yksikseni pitkalle kavelyretkelle, vaikka satais joulupukkeja taivaalta.

Ihaninta olis, jos saisin jostain fillarin lainaksi. Silla paasis kiitamaan halki kukkuloiden vapaasti ja nopeasti. Ei pysyis perassa epamaaraiset jengilaiset, eika olis jaloillakaan tekemisen puutetta. Noh, katsotaan.

San Franciscon aurinkoiset kukkulat

2006-12-23T21:13:00.001+02:00

Seikkailussa Californiasta Mexicoon Tammikuun loppuun asti. Kaikenlaista on jo koettu, lisaa tulossa. En jaksa kirjoittaa samoja juttuja kahdesti. Tervetuloa matkablgiin!

Poro ostarilla

2006-12-17T22:39:00.002+02:00

Matka lähikauppaan saattaa olla järkytyksiä täynnä. Ainakin täällä Herttoniemessä päin. Ostarilla nimittäin juoksutettiin silminnähden tuskastunutta poroa joulukuusten ympärillä. Joulupukki kiskoi edestäpäin ja japanilaiset turistit juoksivat kameroineen perässä. Voi poro poloa. Teki mieli täräyttää siltä pukilta taju kankaalle ja vapauttaa kärsivä eläin. Vaan minnepä se olisi sieltä autojen keskeltä juossut. Viikin jäätyneille pelloille, jossa ei kasva jäkälän jäkälää?

Matkalle lähtemisessä ehkä parasta on se, että ei tarvitse viettää joulua.

Pyörteissä

2006-12-12T11:59:00.001+02:00

Minulla on ollut tapana raportoida ViNOn liittarista parhaimmat juorut ja muut kummalliset kommellukset. Aikaisemmilla kerroilla siitä on kuitenkin tullut sen verran sanomista, että yritän tällä kertaa hieman rajoittaa. Turussa vietetystä viikonlopusta päällimmäisenä on mielessä alun poliittinen keskustelu, jossa käytettiin tavallista enemmän puheenvuoroja ja etenkin naiset marssivat esiin. Puhuttiin viisaita feminismistä, opiskelijapolitiikasta ja opiskelijaliikkeen painostusvoimasta - lakosta, vaaleista ja ympäristöstä. Itse olin varsin kovaääninen ja haastoin tyyppejä provosoinnillani. Pahoittelut siitä tovereille, jotka luultavasti jo tietävätkin, että sellainen sietämätön rääväsuu minusta tulee kun olen liian väsynyt. Tajusin vasta maanantaina nukuttuani kunnolla ja pitkään, että lakko lienee uuvuttanut tämän pienen poliittisen eläimen.

Meillä oli mahtavat bileet päiväkoti-nimisessä baarissa, joissa soitti mm. TV-resistori. Mielestäni bileet loppuivat aivan liian aikaisin, tämä osin sen takia, että itse olin pitkälle yöhön vääntämässä opiskelijapoliittista ohjelmaa työryhmässä. Jatkoimme juhlia majapaikan käytävällä, koska mölyapinoiden puolella ei saanutkaan mölytä, vaikka minulle oli niin luvattu. Unten maille tallusteltiin vasta aamusella ja aivan liian monta tyyppiä nukkuen samalla makuualustalla.

Henkilövaaleja jännitettiin viimeiseen saakka, vaikka osa kokousedustajista hoiperteilikin ympäriinsä aivan liian väsyneinä tajuamaan tilannetta. Lopputulokseen voivat kuitenkin kaikki olla tyytyväisiä. Kotimatkalla junassa allekirjoittanut nukkui hattuhyllyllä herättäen kanssamatkustajissa hilpeyttä ja uteliaisuutta. (Joku tuntematon tyyppi innostui jopa valokuvaamaan minua ja mietimme päädynkö seuraavan päivän satasen kännykkäkuvaan. En päätynyt.)

Tänään on vuorossa pikkujoulukauden viimeiset pikkujoulut (toivottavasti). Alan olla jo aika täynnä glögiä, niin alkoholitonta kuin alkoholillistakin. Huomenna on luvassa helpotusta päämäärättömään pikkujouluhiprakkaan kunnon poliittisten bileiden merkeissä. Oaxaca rebeldes!

Noin ylipäätäänsä päivät alkava käydä vähiin, matkalle alle viikon kuluuttua. Olen tietysti perinteiseen tapaan jättänyt kaikki esseet, tentit ja muut opintosuoritukset viimetippaan. Joulukin on meidän perheessä jo tulevana viikonloppuna. Olen ärsyyntynyt lahjakalabaliikista. Tekisi mieli olla taas noteeraamatta joulua mitenkään, kuten olen hyvin menestyksekkäästi tehnyt jo vuosia. Toisaalta olen kai tulossa vanhaksi, kun haluaisin keksiä jotain kivaa perheenjäsenille.

Opiskelijalakko

2006-12-05T00:41:00.002+02:00

OPISKELIJALAKKO 7. - 8.12.

Ei luentoja, ei työtä, ei pänttäämistä, pelkkää kapinaa.
Kokoontuminen to 7. 12. klo 18 Porthanian edessä. PARTY!!!!

Hallituksen budjettiesitykseen ei ole luvassa korotuksia opintorahaan, jonka reaaliarvo on pudonnut 20 % 1990-luvun alun jälkeen. Opiskelijat ovat sosiaaliturvajärjestelmässämme kaikista heikoimmassa asemassa, jopa työttömän perusturva on taatumpi. Hengissä pysyäkseen opiskelijoiden odotetaan joko ottavan lainaa tai raatavan kaiken aikansa paskaduuneissa täyspäiväisen opiskelun lisäksi.

Ei meille ole enää tarjolla kovapalkkaisia täyspäiväisiä pysyviä töitä, joiden tuloista maksaa lainaa takaisin. Me opiskelijat olemme tietoyhteiskunnan alipalkatuinta ja riistetyintä työvoimaa. HYY:n selvityksen mukaan opiskelijoiden mediaanitulo on 646 euroa kuukaudessa, kun keskimääräiset tulot Suomessa ovat noin 2500 euroa.

Samaan aikaan kontrollointi lisääntyy jatkuvasti. Toimeentulon parantamisen sijaan esitetään lukukausimaksuja, opintotahdin kiristämistä ja suoritusten yhä tarkempaa mittaamista.

Eduskuntatalon portailla on seisoskeltu jo tarpeeksi kauan kuuntelemassa tyhjiä lupauksia. Nyt on aika toimia itse.

Matkasuunnitelma

2006-12-01T13:12:00.002+02:00

Olin eilen viimeistä päivää töissä. Tänään tuntuu tyhjältä, väsyneeltä ja ahdistaa ihan liikaa. Sama homma aina, kun jokin säännöllinen rytmi murtuu ja pitäisi kehittää jotain uutta tilalle. En voi ajatella, että minulla tulisi ikinä olemaan vakituista työtä tai muutenkaan vakituista elämää. Kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan tulevaisuuteni sisältää paitsi pätkätöitä, ennen kaikkea pätkäelämää. Tietoisuus kohtalotovereiden määrästä, kokonaisesta sukupolvesta, ei lievitä ainaista välitilassa olemisen tunnetta. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: a) turtua hommaan ja lakata ahdistumasta tyhjyydestä pätkien välillä b) hyväksyä epävarmuuteen kuuluva ahdistus ja kehittää joitakin arvokkaita keinoja sen ylittämiseen.

Joskus pienempänä suurin aikuisuutta koskeva haaveni sisälsi toiveen siitä, että en ikinä jämähtäisi paikoilleen. Nyt kun pohdin mahdollisuuksia, en ole varma ottaisinko sittenkin mielummin jämähtämisen ja tylsän rutinoituneen arjen kuin pätkäelämän ja jatkuvan avoimien ovien päivän.

Selvisin marraskuusta kääntelemällä kalenterini sivuja nopeasti ja ostamalla lentoliput pois tästä pimeydestä. San Franciscosta Mexicoon. Wu-huu. Matkablogi on jo avattu! Hiukan alkaa epäilyttää, että tullaankohan takaisin yliopiston kolmannen periodin alkuun.

Anagrammit

2006-11-24T16:20:00.001+02:00

Useat muutkin ovat jo löytäneet tämän, munkin oli pakko kokeilla. Anagrammikone!

tenttikerta nolo
talonne retkotti
konttori talteen
kanttorin olette
korttelin ottaen

...tulevat mm. nimestäni. På svenska oli vielä parempia...

Kuka meistä haluaa olla satavuotias järjestöjyrä?

2006-11-22T16:41:00.002+02:00

Eilen valittiin Nuheville uudet toimihenkilöt. Tuleva puheenjohtaja esitteli itsensä seuraavilla sanoilla: "Mä en oo mikään satavuotias järjestöjyrä." Puheessaan hän viittasi siihen, että on nuori ja oikeasti kiinnostunut toimintasuunnitelmaan kirjatuista asioista ja niihin liittyvistä poliittisista sisällöistä. Puheen aikana pohdin hymyssä suin, miten mahtavan nuoren naisen saammekaan puheenjohtajaksi. Samalla jokin iski minuun kuin meteoriitti. Se jokin oli pelko siitä, että itse kentien olen jo satavuotias järjestöjyrä tai ainakin muuttumassa sellaiseksi kovaa vauhtia. Apua. (Eräs oppilaani kutsui minua suutuspäissään satavuotiaaksi dingdong-kurpaksi...) Tein pikaisen tsekkauksen ja totesin, että riippumatta teini-ikäisten epäilyistä vielä ei ole huolta. Kysymys siitä, miten moinen kohtalo estetään jäi kuitenkin leijailemaan ilmaan.

Opiskelijapolitiikan K:t - Kähmintää, keekoilua ja kauhea krapula

2006-11-19T15:06:00.001+02:00

Otsikon listaan kähmintää, keekoilua ja kauhea krapula kuuluu vielä se tärkein: Korpilampi. Kerran vuodessa Hotelli Korpilampi herää eloon, kun yliopisto-opiskelijat ympäri suomea ahtautuvat funkkistyyliseen kompleksiin, joka ulkoa päin muistuttaa ankeuden huippua. Sisällä olo on kuin kelluvassa ruotsinlaivassa, jonka ainoana valopilkkuna voidaan ansaitusti pitää kalja-automaattia, jonka töpselin opintojaan aloitteleva teekkarikin saa kytkettyä takaisin seinään pilkun tultua. Kuuluu SYLlin liittokokoukseen muutakin kuin kaljan juontia: uuden hallituksen valinta ja siihen liittyvää käsittämätöntä äänien diilaamista, toimintasuunnitelman ja poliittisen linjapaperin muotoilemista, sekä pikkupoliitikkojen keekoilua.

Vihreät eri ylioppilaskunnista muodostavat yhdessä Avoliitto nimisen ryhmittymän, jonka varsin ansioitunut toiminta toi tänä vuonna mm. kaksi vihreää edustajaa SYLlin hallitukseen; Katja Sauvolan Turusta ja Laura Nordströmin Helsingistä. Tämä oli tulos tiukoista neuvotteluista, josta selvisimme voittajina siitä huolimatta, että pahimmat kähmijät pelaavat todella likaista peliä ja kauppaavat esimerkiksi liittokokouksen ulkopuolisia asioita kuten ylioppilaskuntien hallituspaikkoja.

No, oppositiossa on hyvä olla...

Tänä vuonna uutena elementtinä liittokokousväki pääsi nauttimaan illan karaåkesta. Kävin sielä itsekin hihhuloimassa Siilin ja Sinin karaåkeneitsyyden riistämiseksi. Seuraavan päivän ponnessa toivottiin äänentoistolaitteistoon parannuksia. Väitän silti, että kuultuja esityksiä ei edes huipputason äänentoisto pelastaisi. Avopuolisot eivät suinkaan olleet korvia vihlovimmasta päästä.

Epäilen, että kalja-automaatti oli kiikutettu piiloon meiltä, vaikka respan henkilökunta koettikin vakuutella sen siirtyneen jo kokonaan eläkkeelle. Tästä puutteesta huolimatta yksi jos toinenkin kokousedustaja nautti virvokkeita enemmän kuin olisi ollut tarvis. Itse onnistuin toisena ryhmänvetäjänä ottamaan vastuuta tästäkin asiasta. Kerkesin paitsi kaatuilemaan hotellihuoneessa myös kieriskelemään ryhmähuoneemme lattialla. Tästä voitte siis päätellä ryhmämme sisäisen tunnelman olleen iloisen hulvaton ja rento. Hukkajukka ihmetteli blogissaan, miten sitä vuodesta toiseen jaksaa SYLlin liittareita. Vastaukseni on yksinkertainen: hyvässä vihreässä seurassa ei voi olla tylsää eikä nihkeää.

Kuka muuttaisi kanssani Alexandriaan asumaan?

2006-11-10T16:21:00.002+02:00

Tässä tulee viikon kuningasajatus. Kysymys ei todellakaan ole Alexandrian kaupungista, vaan oppimiskeskus Alexandriasta. Räknäsimme autop-possella, että ainoa tapa tulla toimeen opintotuella on muuttaa asumaan Alexandriaan. Ideana on, että ulos ei saa mennä. Uuden yhdyskäytävän valmistuttua Porthania laskettakoon sallituksi alueeksi. Metroasemalla hengailusta, Kinopalatsista ja kenties metrolla liikkumisesta raati oli tiukkana ja muistaakseni ko. alueet taidettiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta rajata pois.

Kuvitelkaa sitä näkyä kun menisimme hissillä tohveleissamme aamukahville metroaseman Picknickiin. Samasta kerroksesta löytyisi sekä apteekki että ruokakauppa. Opiskelijoiden taukotilassa on jääkaappi ja keittomahdollisuudet nuudeleille sekä muu opiskelijakeittiön minimivarustukseen kuuluva tarvikkeisto. Mukavia hengailusohvia ja nojatuoleja löytyy, vaikka muille jakaa. Eikä tiloista käsittääkseni voi häätää pois magneettiavaimen omaavia. Aina voitais mennä meille jatkoille.

Porthanian Unicafe huolehtisi opiskelijabudjettimme mukaisesta ruokahuollosta, samaisen rakennuksen liikuntatiloissa urheilisimme ja kävisimme suihkussa. Opiskelumme suorittaisimme Porthanian luennoilla ja tenteillä. Kirjasto meillä olisi omasta takaa ja Kodin Anttila liukuportaiden päässä. Aleksandrian tietokoneet palvelisivat meitä yötä päivää, aivan kuten nytkin. Suurimmaksi puutteeksi havaitsimme Alkon puuttumisen, ratkaisimme ongelman kuitenkin avuliailla ystävillä, jotka tupaantuliaislahjaksi toisivat kenties viintä ja väkevää. Mahdollisuutta terveydenhuoltoon ei olisi, sillä YTHS on Töölössä.

Tässä olisi kannanotto valtiovallalle opintorahasta ja painetta sen nostamiseen. Kuukaudeksi kullakin asukilla olisi käytössään korkeakouluopiskelijan maksimi opintoraha 259,01 euroa miinus verot. (Asumislisää emme luonnollisesti saisi.) Laskimme sen riittävän elämänalueemme rajallisuuden ja opiskelijahintaisten palveluiden vuoksi. Tästä voisi oikeastaan tehdä BB:n kaltaisen mediashown. Luulisi Alexandriasta löytyvän valvontakameroita ihan omasta takaa. Se vois sitten tulla livenä nettiin, niin että meidän kitumista voisi koko kansa seurata.

No, miltä kuulostaa? Haluatko messiin kommuuniimme?

Oaxacan opettajat

2006-10-31T19:21:00.001+02:00

Meksikossa Oaxacassa tapahtuu kauheuksia. Suomenkielinen blogi täällä.

Nurin kurin narulla kuivumassa - ghettotyyli

2006-10-14T13:49:00.001+03:00

Päätin uhmata syksyä suorittamalla pienen empiirisen kokeen pyykeilläni. Ehkä olin innostunut hedelmöityshoitolakipäätöksestä tai muuten vaan poikkeuksellisen optmistisella tuulella. Vein märät puhtaat vaatteeni ulos kuivamaan ja uskottelin itselleni, että se olisi nopein tapa. Minusta on kivaa katsella ikkunasta, kun ne heiluvat narulla tuulessa. Se jotenkin rauhoittaa mieltä. Muutaman tunnin kuluttua puin nyrkkiä pilville ja uhittelin sateen estämiseksi. Uskoin kuitenkin Ilmatieteenlaitosta, joka lupasi sadetta vasta aamulla.

Alitajuisesti osasin varautua siihen, että kokeeni tuloksena vaatteeni olisivat aamulla ehkä jopa märempiä kuin illalla. En siis ollut yllättynyt herätessäni sateeseen, ehkä vain hieman vähemmän optimistisella tuulella. Pyykkinarulla kuitenkin odotteli killeri ylläri. Joku ghettoteini tai muuten vaan omituista reittiä baarista kotiin matkalla ollut urpoilija oli kähveltänyt osan rakkaista vaatteistani. Tietenkin kaikki uusimmat, siisteimmät, sopivimmat, edustuskelpoisimmat, lempi-, ja mukavimmat. Ainoastaan ne, jotka olivat jo valmiiksi reikäisiä tai pesukoneen myllerryksessä nurinpäin kääntyneitä oli jätetty jäljelle. Jopa mummon vanha matto, jolle koira on useaan otteeseen oksentanut oli kelvannut. Voitte kuvitella kiukkuisuuteni! Tästä lähtien liikun tuulihousuissa siihen asti kunnes olen laihtunut usean kilon mahtuakseni joihinkin vanhoihin housuihin, sillä muita ei ole.

Olen ottanut kulutuskriittisen elämäni tavoitteeksi kiintyä tai muodostaa erillisen ja erityisen suhteen jokaiseen omistamaani asiaan / tavaraan. Tällöin tavaroita ei voi kuluttaa ihan liukuhihnalla, koska jokainen merkitsee jotain erityistä, mitä ei saa takaisin vaan ostamalla kaupasta uuden ja hienomman. Toisaalta erityislaatuista suhdetta ei voi samanaikaisesti olla kovin monen asian kanssa, jolloin lisää haluaminen ja hankkiminen on epätodennäköisempää. Myönnettäköön, että prosessi on hiukan vaiheessa. Tällaiset kokemukset hankaloittavat sitä entisestään. Ironista kyllä, minulta yleensä varastetaan vain sellaisia tavaroita (esim. kenkiä tai vaatteita), joihin olen jollain tasolla kiintynyt. Varastaisivat mielummin luottokortteija, kännyköitä, autoja tai muuta rahallisesti arvokasta. Tai no, varastelisivat riistoyhtiöiltä ja ylikansallisilta kauppaketjuilta ja minkkiturkkeja.

Minä kun olen viihtynyt niin hyvin punaisten niljaisten lehtien ja vesilätäköiden valtaamassa karussa ja kotoisassa Itä-Helsingissä. Olen tottunut Herttoniemen remmiin, joka huojuu hyväntuulisena ja pöhnäisenä metroaseman hoodeilla toinen toisiaan tukien. Yhdellä jo nimeltä tutuksi tulleista kuomista on ollut jonkin aikaa kainalosauvatkin lisävarusteina. Aamuisin pinkoessani kotimäkeä alas metroasemalle kohtaan tutun näyn: hän ja toverinsa tantereessa, sammuneena pitkin poikin kainalosauvojen töröttäessä poikittain keskellä tietä hylätyn näköisinä. Joka päivä ne kuitenkin ovat nostaneet omistajansa uudellen pystyyn viimeistään iltaan mennessä. Olen tottunut Pirihotellin kulmilla norkoileviin nuoremman ja pelottavamman oloisiin uhoajiinkin. Bileet tuntuvat olevan käynnissä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Välillä ikkunoista kantautuu teknon jumputus, välillä kitaran rämpytys epävireisen laulun siivittämänä. Kaikki tämä viestittää minulle todellista elämää: iloija, suruja, arkea, ongelmia, sosiaalisen pääoman moninaisuutta, outoja kohtaamisia ja aitoja ihmisiä.

Jatkan sopeutumista ja rupean ensi kesänä kuivattamaan kaikkia pyykkejä nurin kurin.

Pissisikä - onko sitä?

2006-09-27T18:10:00.003+03:00

Kuudesluokkalaiset pojat halusivat tietää kuuluuko tyttöjen murrosikään vaihe, jota voidaan nimittää pissisiäksi. Heidän mielestään pissisikä pitää sisällään törkeiden pervojen juttujen puhumisen ja reteän kiroilun, trendikkään ja paljastavan pukeutumisen, stringit ja liian matalan housujen vyötärön, seksiaktien matkimista oppitunneilla, marttyyrimaisen tilanteiden kärjistämisen, poikien komentelemisen ja ovien paiskomisen.

Näkemäni jokapäiväisen draaman perusteella pissisikä on tilanteesta mitä mainioin kuvaus.

[Murrosikäisten erkkaluokka peittoaa mennentullen kaikki tv:n draamasarjat...] Kaikesta kurjuudesta huolimatta en voi olla olematta salaa tyytyväinen siihen, että itse en ole kuitenkaan elänyt tällaista pissisvaihetta.

Sade

2006-08-15T22:20:00.001+03:00

Olin odottanut sadetta jo viikkoja. Välillä epätoivoisena ja varmana, ettei odotustani palkittaisi kuitenkaan. Välillä puolestaan niin toiveikkaana, että saatoin kuulla jo ukkosen jyrinän ja tuntea ihollani voimakkaan tuulen tuoman ensimmäisen sadepisaran. Turhaan. Saatoin nähdä luonnon kuihtuvan olemattomiin; tuulessa huojuvien puiden tiputtavan kaikki lehtensä kuin syksyllä konsanaan ja oravien takkuiset ja huonokuntoisen näköiset turkit. Pysähtyneessä ilmassa leijui kitkerä savun tuoksu, joka oli kantautunut itärajan toisella puolella riehuvista suurista metsäpaloista. Joinakin päivinä myös sakea savu riivasi meitä muistuttaen tuosta hallitsemattomasta tulesta. Kaiken kaikkiaan ulos astuessa olo oli kuin Intiassa konsanaan.

Ennen auringon laskua oli aivan turha yrittää tehdä mitään. Niinpä olin viettänyt päivät pääosin nukkuen. Öisin kävin pitkillä kävelylenkeillä ja koetin muistella kaikkia niitä asioita, joita olin kuvitellut tekeväni heinä-/elokuussa. Niiden listaaminen ei juurikaan auttanut niiden tekemisessä. Olin vaipunut horrokseen, jonka aikana oli keskityttävä vain voimien keräilemiseen.

Koirani makoili jo kolmatta päivää aivan lytyssä pihan viileimmässä nurkassa, jonne se oli kaivanut kuoppaa syvemmäksi aina sitä mukaa kuin sen alla oleva kohta lämpeni. Rituaali meni kutakuinkin tähän tapaan: ensin maan kiireistä kaivamista etukäpälillä, pyörimistä ja ehkä jopa kierimistä kuopassa ikään kuin osoituksena todellisesta kiireestä saada helpotusta tukahduttavaan oloon. Sitten lösähdys kuoppaan suuren huokauksen kera ja minuutin päästä sama uudelleen alusta. Kuoppa syveni syvenemistään, eikä sadetta kuulunut.

Ainoa laji, joka tuntui olevan enemmän kuin koskaan elossa oli kaupungilla kesämekoissa keikistelevät naiset. Helteen jatkuessa niitä ilmestyi koko ajan lisää. Kuin tyhjästä ne sikisivät metrotunneleista, raitiovaunuista ja suurista kaupunkimaastureista ja kipittivät pikkukengissään yhtenäisenä virtana kaupungin keskustan vilinässä. Juuri tämän lajin olisin kernaasti saattanut sukupuuttoon. En tiedä kumpusiko suunnaton vihani tätä urbaaniin elämäntyyliin kuuluvaa ilmiötä kohtaan omasta kyvyttömyydestäni liittyä joukkoon vai niistä paineista joita kuvittelin tuon joukkion sälyttävän niskaani. Pitäisi olla kaunis, solakka, osata sipsuttaa sopivasti ja ennen kaikkea keskittyä hurmaamaan muita. Ja kyllä, tämä on sukupuolisidonnainen seikka.

Kun sade vihdoin tänään alkoi, toivoin että se ei loppuisi koskaan. Unohdin kaiken muun ja menin pihalle juoksentelemaan kuin pikkulapsi. Nautin suunnattomasti siitä, että kylmät pisarat yksitellen valuivat pitkin niskaani. Enkä pitänyt ollenkaan vastenmielisenä vaatteiden liimaantumista iholle, mikä normaalisti on mielestäni sateessa inhottavinta. Samalla muistin jälleen syksyn ja kaikki sen mukanaan tuomat rauhoittavat asiat. Lohduttavan pimeyden, joka sulkee kaiken syliinsä tehden olosta hämmentävän turvallisen, kuin kehdossa. Kylmän tuuleen ja kaulahuivit ja villavaatteet. Eriväriset kumisaappaani, jotka saavat minut väkisinkin hymyilemään. Teehetket huuruisten ikkunalasien takana. Omenapuut ja pyörän renkaisiin liiskaantuvat lehdet. Hupparit ja maiharit. Ja mikä parasta: tiesin että kesämekkoiset palaisivat vasta vuoden päästä.

Kesäelämyksiä

2006-08-14T13:39:00.002+03:00

Olen vihdoinkin tehnyt sellaisia asioita, joista olen haaveillut jo vuosia, kuten ollut mökillä yksin (jos koiran seuraa ei lasketa, ilman sitä en olisi ehkä selvinnyt). Siitä tulee aika absurdi olo.
Jossain vaiheessa unohtaa kuinka monta päivää on jo kulunut ja lakkaa kaipaamasta seuraa. Aluksi päässä käy sellainen tohina, että huh. Asioiden uudelleenjärjestelyä ja erilaisten merkityksien pohdintaa. Silloin saattaa esimerkiksi herätä keskellä yötä siihen, että nyt just samantien on pakko tehdä todellinen opintosuunnitelma siitä miten selviän maisteriksi asti. Ja sitten sellaisen vaan kirjoittaa keskellä yötä. Lähes täydellisenä jokaista yksittäistä kurssia ja suoritusajankohtia myöten. Seuraavan päivän viettää sen toeuttamista vannoen ja nukkuen.

Ennemmin tai myöhemmin kaikki pään sisäinen touhottaminen menee ohi ja ihanan rauhallinen ja raukea tyytyväisyys valtaa mielen. Ei tee mieli kuunnella musiikkia tai lukea kirjaa. Haluaa van olla ja katsella tuulessa huojuvia puita. Lopulta paluu kaupunkiin ja ihmisten pariin alkaa tuntua niin vastenmieliseltä, että on pakko lähteä pois ennen kuin tulee täysin erakoksi.

Toinen mieleenpainuva kokemus tältä kesältä on pyöräretki Labbyn puutarhalle Isnäsiin Sahalla soi festivaaleille vanhan ystävän kanssa, sosiologi hänkin. Ajoimme keskellä yötä pilkkopimeässä ilman lamppuja keskellä maantietä suunnattomasta vauhdinhurmasta nauttien ja samanaikaisesti milloin mitäkin nyky-yhteiskunnan ilmiötä kovaan ääneen analysoiden. Söimme teltassa eväitä kynttilän valossa ja pohdimme olimmekohan mahdollisesti leiriytyneet nokkospuskaan, kusiaispesään tai jonkun vihaisen maatilanomistajan lehmien pellolle. Eksyimme vain kerran, vaikka olimme lähteneet matkaan ilman karttaa.

Näiden lisäksi olen nauttinut aamukahveista Kivinokan taidekahvilan rannan puutarhakeinussa ja etnofestivaaleista 5-vuotiaan pikkuneidin kanssa. Olen myös ohjannut jälleen yhden protuleirin nostalgisella Krista-laivalla (katso kuva) Ahvenanmaan saaristossa. [Olin itse sielä omalla leirillä 9 vuotta sitten. Kauheaa, onko siitä jo niin pitkä aika!]

Epätoivon suo – takkuileva nettiyhteys

2006-07-14T00:04:00.002+03:00

Tarina alkaa siitä, kun muutin pois 8 megan langattoman netin ääreltä kommuunista, jossa aina joku muu taisteli kyseisen perustarpeen toimivuudesta. Ensin ajattelin, että pärjään varsin hyvin ilman nettiä kotona tai pärjään ilman ainakin kesän yli. Kyllähän nyt kesällä on voitava olla lomalla ja jossain korvessa niin, että ei tarvitse moderneja kommunikaatiovälineitä. Kesällä loikoillaan riippumatossa jossain, missä aallot liplattaa ja lueskellaan paksuja romaaneja. Eletään muutenkin mielikuvituksissa, ei reaalitodellisuudessa. Villin mielikuvitukseni tuotetta taisi olla myös hyväuskoinen haave siitä, että lomaillessani joku naapureistani keksisi hankkia langattoman verkon, jonka jättäisi kömpelyyttään avoimeksi ja jossa siis voisin sitten loisia.

Pärjäsin tasan viikon. Eikä tuo kuuluisa kesä tainnut keritä alkamaan sillä välin. Sen jälkeen marssin erään teleoperaattorin myymälään, jossa minulle vakuutettiin, että tarvitsen ehdottomasti älypuhelimen. Ei kuulemma ollut mitään järkeä maksaa erikseen nettilaskua ja kännykkälaskua, jos nämä kaksi asiaa voitiin yhdistää datapaketiksi. Älypuhelimen 3G yhteys toimisi vielä kaiken lisäksi langattomasti Bluetoothin välityksellä ja näin voisin iloisesti surffailla läppärilläni netissä aivan niin kuin ennenkin. Yhteys tosin olisi hitaampi, mutta kuulemma ihan riittävän nopea sähköpostin lukemiseen ja perus-surffailuun. Valintaani toki siivitti kaikenmaailman hippinörttien kanssa käydyt keskustelut älypuhelimen ylivoimaisuudesta. Näin siis haksahdin epämääräiseen kytkykauppaan ainoana toiveena saada toimiva internetyhteys mahdollisimman nopeasti.

Tästä on kulunut kohta kaksi kuukautta. Käytän törkeän takkuilevaa ja hidasta internetyhteyttäni ensimmäistä kertaa kotonani. Matkan varrella olen joutunut vaihtamaan puhelinnumeroani, tappelemaan nyrpeiden asiakaspalvelijoiden kanssa ja ennen kaikkea tietokoneeni ja puhelimeni. Olen viettänyt helvetin monta yötä pakertaen, mutta Bluetooth ei vieläkään toimi. Näin ollen yhteyttä ei voi hyvälläkään tahdolla kutsua langattomaksi. Lisäksi se on hidas, huono ja kallis. En jaksaisi suoda enää ajatustakaan koko roskalle. Elämässäni tuntuu vain olevan mahdotonta järjestellä asioita ilman nettiä tai sähköpostia.

Olen pohtinut seuraavia ratkaisuvaihtoehtoja:

Nostan aivan hirveän metakan ja puran jollain ilveellä tämän kytkykaupan. Palaan takaisin normaaliin kapulaan ja unohdan haaveet internetistä.
Hommaan ihan tavallisen laajakaistan ja maksan sen toimivuudesta tyytyväisenä.
Odotan kunnes jossain lähistöllä on avoin langaton verkko, jossa voin loisia.
Opettelen elämään ilman nettiä.
Jatkan taistelua näiden vekottimien tapaan normaaliin tyyliin ja toivon hartaasti, että teknologia kehittyy ja yhteydet paranee.

Keskustatunneli - lisää tilaa urpoilulle

2006-05-31T19:07:00.001+03:00

Oikeasti minun pitäisi juuri parhaillaan olla maalaamassa keittiön kaapin sisuksia, mutta olen niin kiihdyksissäni, että ensin on saatava vähän mesota. Grrh! Raivoni johtuu tällä erää nimeämättömien vätysten hankkeesta nimeltä Keskustatunneli.

Helsinkiin ollaan kovaa vauhtia rakentamassa keskustatunnelia ratkaisuna Helsingin niemen liikenneongelmiin ja tilan riittämättömyyteen kaikille autoille. Varsinaisten pissapäiden puuhaa. On siis todettu, että Helsingin keskustassa ei totta tosiaankaan ole tilaa autoille, eikä varsinkaan parkkipaikoille ja että ihmisetkin alkavat kärsiä lisääntyneestä pakokaasusta, melusta ja muista liikenteen aiheuttamista haitoista. (Nimim. juuri muuttanut pois Helsingin saastuneimmalta alueelta)

Ei hätää, laitetaan autot maan alle ja aletaan suunnittelemaan tunneleiden lisäksi lisää suuria väyliä. Johan sitä kohta kannattaa jokaisen sijoittaa omaan koppimopoon, jossa voi sitten turvallisin mielin kaivella nenää ja lauleskella aamuruuhkissa. Ei joudu edes vahingossa ottamaan kontaktia muihin ihmisiin, eikä varsinkaan minkään sortin rupusakkiin. Ne, joilla viiraa eniten haaveilevat vielä, että tällä lisättäisiin keskustan alueen kilpailukykyä ja liikkeiden myyntiä. Saisivat porhot porskutella myös keskustan eliittishoppailutaivaaseen omilla kaupunkimaastureillansa kehäteiden varsilla sijaitsevien markettien lisäksi.

Entä ympäristö? Unohdetaan vaan se tosiasia, että kaikilla ratkaisuillamme on vaikutuksia ympäröivään luontoon. Ei meidän tarvitse välittää siitä, että autoilu lisää kasvihuonepäästöjä ja tämä puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta. Suljetaan mielestä pois sekin tosiasia, että keskustatunnelin toteutuminen lisäisi yksityisautoilua huimasti. Ei pelkästään kaupunkiautoilua ja lyhyiden kävelymatkojen suhausta vaan myös kaikenlaista ohiliikennettä. Mutta ei se mitään, ei se haittaa. Täytyyhän kaikilla halukkailla olla oikeus porskuttaa saastuttaen meidän yhteistä ilmaamme jättäen tuleville polville entistä katastrofaalisemmassa ja epätoivoisemmassa jamassa olevan palleron. Niitä, jotka eivät sitä vielä halua tai tajua edistävänsä tulee kaikin mahdollisin ohjauskeinoin rohkaista käyttäytymään kuten pahimmat urpoilijat.

Ei puhuta siitäkään, että Helsingin kaupunki on sitoutunut pienentämään kasvihuonepäästöjänsä erinäisin sopimuksin. Eikä varsinkaan ajatella sitä, että kokdem -akseli muodostaa kaupunginhallituksessa sellaisen enemmistöblokin, jonka ansiosta keskustatunnelin kaltaiset katastrofit eivät ole estettävissä vihreiden ja vasemmiston vastustuksesta huolimatta. Viisaasti olette te tavalliset kansalaiset taas äänestelleet. Enkä nyt viitsi huomauttaa siitäkään, että tunnelin hinnalla saisi esimerkiksi kaksi raidejokeria.

Älkääkä vaan erehtykö luulemaan, että keskustan näin vapautuneet kadut tulisivat kevyen liikenteen ja jalankulkijoiden käyttöön. Ehei, on se tila rajallinen maan allakin, joten kasvava autokanta ja mukavuudenhaluiset cruisailijat tarvitsevat ja ansaitsevat toki tämänkin tilan. Ovathan he kunniallisia veronmaksajia, toisin kuin te ekohippihörhöt, jotka tätä autoliikettä vastustatte. Te, jotka elätte sossun siivellä leveästi, ettekä tiedä todellisesta maailmasta mitään. Kammatkaa tukkanne, käykää suihkussa ja menkää töihin! Niin ja tulitikut voitte jättää suosiolla koteihinne, ei ne uudet hienot lasitalot pala, vaikka kuinka yrittäisitte niitä polttaa.

Eilinen Critical Mass -kulkue saasteettomien liikkujien puolesta vastusti tällä kertaa erityisesti keskustatunnelia. Lisää voitte lukea uutisista. Vituttaa vaan kun viesti ei kulje päättäviin elimiin asti.

Uusi luokkataistelu

2006-05-18T08:42:00.001+03:00

"Mikä se prekariaatti oikein on ja mitä se tahtoo?" kysyy innokkaan oloinen toimittaja puhelimessa. Nuori nainen on kertomansa mukaan määräaikaisena toimittajana naistenlehdessä. Innostun. Prekariaatin muodostamme juuri sellaiset ihmiset kuin sinä ja minä. Toimittaja ja erityisluokanopettaja, molemmat muutaman kuukauden määräaikaisessa työsuhteessa. Minunkin työsuhde päättyy juuri sopivasti kesän kynnyksellä, jotta Helsingin kaupungin ei tarvitse maksaa sijaiselle opettajalle kuuluvaa kesäpalkkaa. Ovat kuitenkin kysyneet jo valmiiksi samaan pestiin taas ensi syksynä.

Prekarisaatiossa kyse on siis elämän yleisestä epävarmistumisesta, joka linkittyy työn luonteen muutokseen. Uusi työ on määräaika-, osa-aika-, keikka-, projekti- ja muuta pätkätyötä, johon liittyy ainainen epävarmuus ja ikuinen joustavuus. Muodoltaan uusi työ on epämääräistä ja abstraktia. Sen tuotokset ovat immateriaalisia, eikä sitä välttämättä tehdä missään tietyssä paikassa tai määrätyssä ajassa. Käytännön esimerkkinä vaikka freelance-toimittaja, joka tekee luovaa työtänsä koko persoonallaan, naputtelee omalla kannettavallaan juttuja, käy toimituksessa välillä kääntymässä ja sulauttaa työn ja muun elämän joustavasti toisiinsa siten, että ei esimerkiksi voida määrittää mihin "työaika" päätyy ja mistä "vapaa-aika" alkaa.

Ryhmänä prekariaatti ei ole yhtenäinen, vaan yhtä moninainen kuin uuden työn muodot ja erilaisten ihmisten yksilölliset elämäntilanteet. Tähän joukkoon mahtuu kaiken ikäisiä ihmisiä kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta. Ainoana yhdistävänä tekijänä tällä uudella luokalla on työn muuttunut muoto ja jaettu kokemus oman elämän ja tulevaisuuden epävarmuudesta. Prekarisaatio koskettaa meitä kaikkia, valtaosaa ihan tavallisista työssäkäyvistä ihmisistä.

Yleisen epävarmistumisen pysäyttämiseksi useat prekaarit ihmiset tahtovat perustuloa. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on tullut tiensä päähän, eikä kykene enää vastaamaan työn ja yhteiskunnan raketeiden muutokseen. Tällaiselle säälittävälle köyhäinavulle ja luukulta luukulle nöyryyttämiselle on vaihtoehtoja. Hyvinvointia ei voida rakentaa edesmenneen työn muodon varaan, vaan meidän on kyettävä luomaan järjestelmä, joka vastaa nykyistä tilannetta.

En minä halua vakituista työpaikkaa, pysyvyyttä tai kohtalon omaista paikalleen jämähtämistä. Nautin erilaisista projekteista ja siitä, että saan vapaasti valita millainen työ minulle kulloisessakin elämäntilanteessa parhaiten sopii. Kolme kuukautta erityisluokan opettajana on ollut ihaninta aikaa ja teen mielelläni tulevaisuudessakin töitä pätkittäin. Kesän vietän tyytyväisenä yliopisto-opintojeni parissa. Juuri tässä suhteessa pätkätyöt voivat olla suunnaton mahdollisuus ja taata uudenlaista valinnanvapautta. Tätähän me haluamme ja ihannoimme! Joustavaa siirtymistä projektista toiseen, vapautta ja kykyä hallita omaa elämää. Enään tarvitaan järjestelmä joka mahdollistaisi tämän. Miksi siis keskustelu perustulosta kuitenkin herättää epäilystä ja vastustusta?

Tuloerojen kasvu näkyy leipäjonojen pitenemisenä. Väestöstämme vain muutama prosentti kuuluu siihen luokkaan, jonka tulot kasvavat räjähdysmäisesti muiden kustannuksella. Tilannetta havainnollistaa esimerkiksi se, että yli 70% suomalaisista olisi valmiita maksamaan lisää veroja. Rahat perustuloon löytyvät epäilemättä rikkaiden kassakaapeista. Elämän yleinen epävarmistuminen puolestaan näkyy yleisenä ahdistuksena, josta omaa kieltään puhuvat esimerkiksi alati kasvavat mielenterveysjonot.

EuroMayDay osoitti, että tässä uudessa luokassa on voimaa ja sitä voidaan pitää poliittisena voittona. Tämän seurauksena perustulosta puhutaan sekä lehtien pääkirjoituksissa että kuppilakeskusteluissa. Makasiinien tapahtumia ei puolestaan voida vain kuitata nuorisotutkijoiden lässytyksellä "turhautuneen nuorison riehumisesta". Tilanne on nähtävä kaikenlaisen nollatoleranssin ja kontrollin tiukentamisesta ja uusliberalistisesta politiikasta seuranneen kaupunkitilan kapitalisoinnista sekä "roskasakin" poistamisesta kummunneen konfliktin ilmentymänä. Elävä kansalaisyhteiskunta tarvitsee yllätyksen tiloja, joissa ennalta määräämättömät kohtaamiset ja omaehtoinen toiminta on mahdollista. Demokratia, jos sellaisesta nyt ylipäätänsä voidaan haaveilla, puolestaan tarvitsee toimiakseen elävää kansalaiyhteiskuntaa.

Nuorten poliittisesta aktiivisuudesta

2006-05-15T07:51:00.002+03:00

"Pelättyjen aktivistien enemmistö on nuorisomme parhaimmistoa. Sitä, joka reilussa hengessä tekee työtä muuttaakseen maailmaa meille kaikille paremmaksi."

Tuomas Rantanen
HS 15.5.06

Aktivistin kunto-ohjelma

2006-04-17T14:30:00.001+03:00

PYÖRÄILY
Keino päästä nopeasti paikasta toiseen, etenkin kaupunkiympäristössä. Tätä tarvitaan ehtiäkseen kaikkien projektien suunnitteluihin ja käytännön asioiden hoitamiseen mahdollisimman vähän aikaa vieden.
Treeni: Normaali paikasta toiseen liikkuminen polkupyörällä.

JUOKSU
Tarvitaan etenkin täpärissä tilanteissa, esim. poliisilta, vartijoilta, vahtimestareilta, kaupan työntekijöiltä ja virastohirmuilta pakoon pääsemisessä. Myös käytännön asioita hoitaessa on kivempaa kun kunto kestää hengästymättä.
Treeni: Sekä spurtteja että kestävyysjuoksua. Tavoitteena jaksaa juosta mahdollisimman pitkään mahdollisimman kovaa. Kannattaa harjoitella myös epämääräisiä rojuja raahaten, epäergonomisia jalkineita käyttäen ja paljain jaloin.

SUUNNISTUS
Kunnon aktivisti tarvitsee sekä kaupunkisuunnistustaitoja että harjoitusta perinteisestä metsässä juoksentelemisesta kartta kädessä milloin missäkin tempauksessa.
Treeni: Lähde vapaapäivinä retkille edellä mainittuihin ympäristöihin ja suunnista kartan avulla.

PARKOUR -TYYPPINEN AITOJEN YLI HYPPELEMINEN
On tärkeää päästä nopeasti ja vaivattomasti kummallisiinkin paikkoihin ja kummallisista paikoista pois.
Treeni: Käytä mahdollisimman vaivalloisia reittejä liikkuessasi kävellen ja harjoittele oman motoriikan hallintaa. Ihan oikean parkourin harrastaminen toimisi varmasti parhaiten.

KIIPEILY
On tärkeää osata kiivetä turvallisesti korkeallekin ripustelemaan bandiksia etc.
Treeni: Kiipeile kaikkialla, etenkin kaupungissa. Käy joku kiipeilykurssi, jossa opit varusteiden käyttämistä ja seinäkiipeilyä.

UINTI JA SUKELLUS
Koskaan ei tiedä mitä reittiä käyttäen on päästävä minnekin. Hyvä uimataito takaa lisää valinnanmahdollisuuksia erinäisiin paikkoihin pääsemiseen käytettävissä olevien reittien suhteen. Myös sukelluskortti ja välineet ovat plussaa.
Treeni: Useiden kilometrien uintia per viikko. Kannattaa siirtyä uimaan myös oikeille vesille heti jäiden lähdettyä. Nopean vapaauinnin tekninen harjoitteu on suotavaa, tätä on helpoin tehdä uimahalleissa ja maauimaloissa. Uimisen yhteydessä kannattaa harjoitella myös saunomista, sitä täytyy kestää kaikissa aktivistien kokoontumisissa. Ja tietysti silloin, jos olet päättänyt hypätä isokenkäisten päättäjien leiriin.

Kehoitan teitä kaikki aktivistit kuntoilemaan kevään kunniaksi! Listaan saa lisätä muita hyviä lajeja, joita en tullut hoksanneeksi.

"Poistukaa virastorauhan nimissä!!!"

2006-04-17T13:52:00.001+03:00

Työväen jousto treenasi viime viikolla Kampin Työvoimatoimistossa. Kyseinen jumpparyhmä järjesti työnhakijoille ns. aktivointikoulutusta. Kuvasarjassa esitellään taitoja, joita jokainen työnhakija tarvitsee selviytyäkseen työelämässä. Tiedotteesta selviää polittista taustaa tempaukseen.

Verkkarit jalkaan, huput päähän ja eikun uhmaamaan virastorauhaa! Alkuverryttelynä ryhmä juoksi mm. Mannerheimin patsasta ympäri ja viihdytti jumppaliikkeillään ikkunassa pällistelleitä Kiasman kahvilan asiakkaita.

Kaikki työnhakijat JUMPATKAA!

Ensin harjoittelemme muutamia X-hyppyjä. Tämä auttaa teitä pysymään virkeinä ja heräämään nopeasti silloin kun työnantaja soittaa keskellä yötä ja käskee suorittamaan jonkin työtehtävän. "No niin, nouskaa ylös tietokoneiltanne, kaikki mukaan!" Myös juoksua on harjoiteltava, jotta jaksatte juosta riittävän nopeasti paikasta toiseen työpäivän kiireissä. Kiirettä on muutenkin syytä pitää jatkuvasti yllä ja tahtia kiristettävä alituisesti, jotta pääsette suorituskykynne äärirajoille ja yli. "Juuri noin, pulssi riittävän korkealle. Kansallisen kilpailukyvyn nimissä tulee yltää huippusuorituksiin, joita varten tässä valmennamme teitä..."

Seuraavaksi venytyksiä lisäämään notkeutta. On tärkeää, että työvoima joustaa. "Venyy venyy, ei haittaa, vaikka sattuu. Antaa mennä vaan." Jokaisen työtä tekevän tehtävä on joustaa kunnes paikat ratkeaa ja vielä sen jälkeenkin. "Muistakaa, että teidät voidaan aina korvata nuoremmilla, notkeammilla, tehokkaammilla ja joustavammilla. Eikun jumppaamaan vaan."

Yksi työnhakijan tärkeämmistä ominaisuuksista on tiimityö. Alaportaan on tuettava ja kannateltava horjumatta ylempänä oleviaan. Pyramidin rakentaminen valmentaa teitä juuri tätä tarkoitusta varten. Lisäksi on hyvä harjoitella jalan nostoja, jotta saisitte jalan oven väliin mahdollisimman nopeasti. Kumarrusten tekeminen paitsi notkistaa ja lisää joustavuutta myös opettaa teitä kunnioittamaan johtoporrasta.

No niin, eiköhän tällä treenillä jo työtä saa. Muistakaa harjoitella yötä päivää.

Keinumassa keskellä yötä

2006-04-14T01:52:00.001+03:00

Kaikista siisteintä Hämeentiellä asumisessa on ollut. Lintulahdenaukion keinut, jotka ovat korkealla mäellä. Siellä on hyvä käydä keinumassa keskellä yötä ja tähyillä autiota Sörnäisten rantatietä, Merihakaa, Hanasaaren hiilivoimalaa Krununhaan rantaa ja Tervasaarta. Maisemien katselun lisäksi kuuluu ottaa niin kovat vauhdit, että suorastaan uhmaa painovoiman lakeja. Lopulta pää on pyörällä ja on paha olo. Jälkeenpäin voi mennä uupuneena omaan sänkyyn nukkumaan.

Liittokokouselämää

2006-04-12T20:01:00.001+03:00

Terveisiä Kuopiosta! Siellä oli about yhtä keväistä kuin täälläkin, järven jäällä uskalsi vielä aivan hyvin tallustella.

En kuitenkaan mennyt viime viikonloppuna Kuopioon katsastamaan kevään etenemistä, vaan osallistumaan ViNOn liittokokoukseen. Siellä sitä sitten väännettiin keskustan nuorisotalon jumppasalissa ja diskossa. Saapuessani paikalle perjantaina kuntoni oli taannoisen viisaudenhammasleikkauksen jäljiltä vähintäänkin kehno, joten kontribuutioni kokousjärjestelyihin taisi olla sen päivän osalta keittiön liitutaulun töhriminen. Kun pääsihteeri ilmoitti menevänsä nukkumaan, seurasin mallia mukisematta. Diskon lattia oli kova ja nuorisovaltuuston tiloista sosialisoimani sohvatyynyt elivät allani täysin omaa elämää. Kiroilin viime kesän festareiden jäljiltä kadoksissa olevaa makuualustaa. Yritin jopa järjestää löytötavarakorin vaatteista (lue haisevista kalsareista) itselleni alustaa, joten koen sohvatyynyjen kuitenkin pelastaneen minut tältä kohtalolta.

Ihmetyksekseni heräsin pirteänä ja skarppina lauantaina hallituksen aamukokoukseen. Teimme viimehetken viilauksia liittariohjelmaan ja pohdimme esittelemääni festarikiertuetta. Luojan kiitos Köpin ehdotus ViNOn toimijoiden imagotyöryhmästä ei saanut kannatusta. Kyllä jokaisen täytyy saada näyttää just niin räjähtäneeltä hipiltä kuin ikinä huvittaa. En voi uskoa, että joukossamme on ihmisiä, joille tämä edes tuottaa pään vaivaa. Huoh. Aika levoton kokous.

Itse liittari alkoi varsinaisesti vasta iltapäivällä poliittisten puheiden pitämisellä. Mitään yhtenäistä aihepiiriä ei ollut, vaan tarkoitus oli vaan antaa tilaa poliittiselle keskustelulle ja ihmisille mahdollisuus harjoitella poliittisten puheiden pitämistä. Mielestäni tämän uuden idean toteutus onnistui hyvin. Ilmapiiri oli suhteellisen mokaamisvapaa, jopa siinä määrin, että olisin itsekin halunnut pitää puheen. En kuitenkaan edelleenkään ollut ihan puhekunnossa, joten jäipä sitten vuoro käytettäväksi jossakin toisessa tilaisuudessa. Olisin ehkä puhunut Ranskan uudesta työlaista, joka onneksi siellä kumottiin. Käytännössä tätä samaa lakia kuitenkin toteutetaan myös Suomessa. Kaikkien maiden prekariaatit yhtykää, Euromayday on tulossa.

Lauantaina teimme päätöksen ViNOn ensi vuoden edusuntavaalien kärkiehdokkaista. Lisäksi osallistuin ympäristötyöryhmän kokontumisajoihin, jossa hehkutettiin uutta ympäristöjulkaisuamme Rönsyä ja tuumittiin tulevaa toimintaa. Semi-vetämäni kulutuskriittinentyöryhmä vajosi lähinnä syvemmälle sohvalla, kritisoi Stockan hulluja päiviä ja fiilisteli Helsingissä ennen Sosiaalifoorumia järjestettyä luovan vastarinnan työpajaa.

Iltaohjelmaan kuului vastaanotto kunta-/virastotalolla, saunomista ja ilmaisen kaljan juontia samaisessa paikassa sekä baareilua Kuopion lauantaiyössä. Perinteisiä vinolaisia juhlariittejä ovat salaisuuksien jakaminen ja sukkadisko. Näitäkin oli mitä ilmeisemmin harjoitettu pingispöydän päällä kieriskelemisen, pokailemisen ja kaiken muun riettauden lisäksi. Perusmeininki. Lähes kaikilla tuntui kuitenkin olleen huippu-juhlat. Minä luuserina menin tyytyväisenä sohvatyynyilleni nukkumaan jo varhaisessa vaiheessa, enkä ollut edes herännyt kun joku oli kähveltänyt osan allani olleista sohvatyynyistä. Syyllinen ei ikinä tunnustanut, mutta epäilen sitä joka aamulla haisi pahalta vieressäni.

Sunnuntain aamiainen oli tee-se-itse versio. Kokkia ei kukaan ollut löytänyt yöllisten seikkailuiden jäljiltä, tai sitten ei vaan raaskittu herättää. Eräs helsinkiläinen kokousedustajamme tuli kirjatuksi poissaolleeksi, vaikka hän olikin fyysisesti läsnä ja toverit laittoivat äänestyslippuja hänen käteensä minun ohjeiden mukaan. Samaisen henkilön vastuulla olisi ollut myös äänentoisto, joka ei tietenkään toiminut. Vaikka olinkin tuolloin käärmeissäni. lepyin nopeasti. Päätöksiä nuijittiin urakkatahdilla ja minä ylläpidin sukupuolten välistä tasa-arvoa aukomalla päätäni joka välissä. Näistä miesten ja naisten käyttämistä puheenvuoroista tehtiin oikein tilastoakin, josta selvisi että miehet pitivät edelleenkin eniten puheenvuoroja.

Liittarin loppuun oli vielä buukattu prekariaattityöryhmän starttaus ja ns. prekariaattiseminaari, johon oli kutsuttu Jussi Vähämäki puhumaan. Tyyppi heitti taas ihan hyvää settiä, kuten olen jo Uuden työn luentosarjalla muutenkin huomannut. Kotimatka tuntui loputtoman pitkältä ja välillä meinas hermotkin mennä läpi yön valvoneeseen remuavaan porukkaan. Meidät oli sijoitettu junassa lastenvaunuun, kun olimme etukäteen ilmoittaneet, että saatamme häiritä muita. Onneksi sielä ei näkynyt muita lapsia.

Täit hyökkää!

2006-03-30T16:29:00.001+03:00

Arvatkaa mistä on kysymys, kun yht'äkkiä tutussa nojatuolissa voi nojata 20 senttiä taaemmas?

Oikea vastaus: Olen leikannut rastat pois.

Enkä suinkaan vapaaehtoisesti, vaan tähän sielun menetykseen liittyy pieniä eläimiä ja koululaisia, joiden päästä ne ryömii opettajaankin. Olen silminnähden lamaantunut työni vaativuudesta.

Olen oppinut uudessa työssäni kuukauden aikana seuraavia asioita:
- Poliisiotteen, jolla vedetään tantereeseen hurjimmat tapaukset.
- Kaikki terävät esineet kannattaa pitää lukkojen takana.
- Liikuntavälinevarastoon voi murtautua bussilipulla.
- Lukemattoman määrän uusia toista ihmistä halventavia fraaseja.
- Suostuttelemaan katonrajassa kiipeileviä alas kiipeämättä itse perässä.

Lisäharjoitusta kaipaan vielä seuraavissa:
- Oppilaan nostaminen tuolinsa kanssa käytävään.
- Uhkaava ja uskottava karjaisu (syntyy vain riittävän suuresta adrenaliinitasosta).
- Työtuntien vähentäminen.

Luentomuistiinpanot

2006-03-21T11:54:00.001+02:00

Olen kirjoittanut viime viikolla vuoden mahtavimmat luentomuistiinpanot! (Kyseessä on uuden työn käsiteet -luentosarja...)

ELÄMÄ

- Työelämä
- Perhe-elämä
- Henk. koht. elämä
- Elämä kansalaistoiminnan alueella
- Muut vaadittavat elämät
- Tämä elämä
- HANKI ELÄMÄ

Protu-hehkutusta

2006-03-12T21:59:00.001+02:00

Kiireisen kaupungin, loskan, pimeyden ja pitkän talven keskellä olin jo kerrassaan unohtanut miten mahtava yhteisö Protu on ja kuinka iloiseksi tulen aina ollessani kyseisen yhteisön tai järjestön kanssa tekemisissä. Kuluneen viikonlopun olen viettänyt koulutuksessa orientoitumassa tulevaan leirikesään. Ah, niin mielenkiintoisia ja ihkuja uusia tuttavuuksia ja täydellistä tunnelmaa. Leikkejä, riehumista ja peuhaamista. Välillä vakavaa asiaa ja sitten taas riehutaan. En aio ikinä kasvaa niin isoksi, etten jaksaisi innostua moisesta. Toisaalta ainakaan vielä ei näytä olevan huolta - ikäni arvioitiin viikonlopun perusteella keskimäärin 6 vuotta nuoremmaksi. Toisaalta en tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan, että menee ihan täydestä teinistä. Niin tai näin, viettäisin kernaasti useammankin viikonlopun kuusta saunoen ja lumihangessa kieriskellen kaikenlaiseen protuiluun yhdistettynä. (Kuvat ovat viime keväältä...)

Tässä leikitään jediritareita.

Sämpylätaikinahirviö!

Minä siis todellakin aion mennä taas tulevana kesänä protuleirille ohjaajaksi, vaikka viime kesänä edellisen leirin jälkeen yritin uskotella silloisille tiimiläisilleni jotain päin vastaista. On se vaan niin hauskaa. Eikä minulla ole tämän suurempia kesäsuunnitelmia ViNOn festarikiertueen vetämisen lisäksi. Mihinkään oikeisiin töihin en todellakaan aio mennä. Opiskelun ja kaikenkarvaisen aktivismin ohella ajattelin lähinnä hengailla ja nauttia olostani.

Riiviöt!

2006-03-01T22:18:00.001+02:00

... ja kaikki seuraukset siirtyy opettajan murheeksi kouluun...

Koko loppukevään kestävä työsuhde on alkanut virallisesti tänään. Käytännössä olen häröillyt koululla jo maanantaista lähtien. Blaah. Tästä keväästä tulee ihan helvetin (anteeksi kirosanani, jossainhan sitä täytyy kiroilla, kun luokassa ei saa) pitkä ja rankka! Erityisluokalle tungetut lapset ovat todella rankkoja tapauksia. Pistää miettimään, että mitä kaikkea tarvitaan ennen kuin lapset alkavat oireilemaan todella pahasti. En tiedä, haluanko edes tietää.

En suoraan sanottuna nää miten selviän näistä riiviöistä.

R.I.P.

Elämän epävarmistumiseen väsyneet tytöt

2006-02-27T08:13:00.001+02:00

Elina Venesmäki kirjoittaa osuvasti Ylkkärin artikkelissa siitä, miten rankka tahti uuvuttaa opiskelijoita. Väsyminen näkyy selkeimmin nuorissa naisissa. Loppuunpalamisen oireet ovat selvästi lisääntyneet viime vuosina. Samoin on lisääntynyt kaikki muukin psyykkinen oireilu, esimerkiksi ahdistus ja yleinen epätietoisuus.

"Vaatimukset yhteiskunnassa ovat kasvaneet: täytyy opiskella, olla töissä, perustaa perhe. Aloittava opiskelija ei usein tiedä, mitä hän elämältään haluaa. Kuitenkin häntä vaaditaan valmistumaan nopeasti. Työelämä vaatii koko ajan lisää joustoa, ja moni tekee opintojen lisäksi paljon töitä."

Niin-pä!

Anni Sinnemäki on kirjoittanut Liáinalle väsyneistä tytöistä runon.

Tästä ei ole epäilystäkään, sillä ahdistuminen on niin yleistä, että kaikki tietävät mistä on kyse. Syyt ja seuraukset sen sijaan ovat tässäkin vyyhdissä enemmän tai vähemmän epäselviä tai kokonaan hämärän peitossa. On hienoa, jos joku yliopistolla kamppailee näiden kysymysten parissa löytääkseen relevantteja selitysmalleja. Ahdistumista ei niinkään ole vaikeaa selittää, ei tarvitse kuin hetken pohtia alati kovenevia vaatimuksia ja lisääntyneitä paineita yhdistettynä epävarmistumiseen ja "pätkäelämä" -trendiin. Kertokaa mulle miten kaikkia näitä vaatimuksia ja tätä jatkuvaa muutosta opitaan sietämään? Voidaan osoittaa, että etenkin nuoriin naisiin kohdistuu kohtuuttomia vaatimuksia, itselleni tämä ei kuitenkaan vielä riitä vastaukseksi. Miksi juuri nuoret naiset oireilevat niin voimakkaasti ja huolestuttavalla tavalla?

Uusin NYT-liite tuo terveisiä perheestä; nuoret naiset eivät nykyään uskalla perustaa perhettä ja hankkia lapsia. Työnantajat eivät uskalla palkata nuoria naisia mahdollisen lisääntymisen ja äitiyslomasta syntyvien kustannusten pelossa. Tästä seuraa se, että prekarisoituminen (pätkätöiden lisääntyminen) on etenkin nuorten naisten ongelma. Vaaditaan vanhemmuuden kustannusten jakamista tasaisesti kaikkien työantajien kesken. Asialla alkaa olla jo kiire, mikäli hallitus meinaa ehtiä sen korjaamaan vielä tällä kaudellaan, kuten on luvattu. Anu Silfverbergkin ihmettelee jutussaan ihan aiheellisesti, että miksi ihmeessä ratkaisumalleista ei päästä sopimukseen, kun kaikki kerran ovat poikkeuksellisesti yhtä mieltä siitä, että kyseiseen epkohtaan on puututtava.

ViNOn lastentekolakko siis jatkuu. Kehoitan kaikkia, jotka eivät vielä ole käyneet allekirjoittamassa, tekemään sen. Nimet luovutetaan pääministerille osuvan performanssin kera ;) Tiedotettakoon, että lakkorikkureihin suhtaudutaan ilolla kadehtien.

Punainen tupa ja takkatuli

2006-02-26T16:08:00.003+02:00

Loppuviikosta ärsyynnyin hektiseen elämääni, älyttömään stressiin, omaan kärttyisyyteen, ahdistukseen ja kaupunkiin. Piti ottaa edes vähän etäisyyttä, joten päätin lähteä mökkeilemään keskellä talvea.

Viisain ratkaisu vähään aikaan. Olen saunonut ja kierinyt lumihangessa. Tehnyt käsitöitä keinutuolissa ja kuunnellut radiota. Katsellut tähtitaivasta ja kuunnellut takkatulen rätinää. Laskenut pulkalla mäkeä alas ja möyrinyt lumisissa pusikoissa. Ja kuten mökillä kuuluu, juonut paljon teetä ja syönyt kanelikorppuja. Kaikista nautinnoillisinta oli kuitenkin hiihtäminen umpihangessa ja järven jäällä.

Pesä vuokrattavana! Toivotaan rauhallista, melutonta ja siistiä asukkia.

Murh! Joku karvainen otus on vallannut mun nukkumapaikan ja makuupussin.

"Urbaanin elämän henki"

2006-02-23T08:06:00.001+02:00

Aamuisin on ihmeen valoisaa, illalla normaalin pimeää. Tähän aikaan vuodesta sitä tajuaa tottuneensa siihen mihin syksyllä aina kuvittelee olemaan kykenemätön - pimeyteen. Aion kohta mennä pitämään luentoa HEOon teoksesta, jota minulla ei ollut aikaa lukea. Toivon pystyväni pitämään muilta salassa sen, että en oikeasti tiedä mistä puhun. Ärsyttää ja kaduttaa, että en ole osannut sanoa ajoissa EI. Kiroilen samaa lähes päivittäin erilaisten asioiden osalta.

Simmelin käsitys urbaanin elämän hengestä kiteytyy kiihkeään elämänytmiin, ikuiseen tyytymättömyyteen, ihmisten väliseen keskinäiseen kilpailuun, rahaan, toiminnan kasvottomuuteen ja yksinäisyyteen. Toisaalta myös järkiperäisyyteen, objektiivisuuteen, rajattomiin mahdollisuuksiin ja vapauteen. Sama taitaa päteä vielä sata vuotta myöhemminkin. Onko ihminen siis kykenemätön parantelemaan itse luomiaan rakenteita - vaiko vaan haluton?

Aion hakea Oranssin kämppää Kumpulasta. Niitä ei kyllä kukaan ikinä saa. Peippisen Vesan kanssa turisin Reaktorissa; "onnistumisprosentti" on kuulemma 3. Jotain kertoo kai sekin, että meiltä aikoo useampi tyyppi hakea tuota samaa yksiötä. Mikäköhän kaikki tämänkin kommuunin historiassa meni pieleen? Ehkä meno on vaan ollut sen verran intensiivistä, että yksiöelo maistuisi itse kullekin.

Haluaisin myös kovasti oman koiran(pennun), koska olen niin kyllästynyt tappelemaan Miskasta. Sitäpaitsi se tykkää paljon enemmän asua isin ja pikkusiskon kanssa. Koen epäonnstuneeni. Kuvittelen että tulevaisuudessa minulla olisi enemmän aikaa ja rauhoittuisin. Lopettaisin paikasta toiseen säntäilemisen ja ylisuorittamisen. Todellisuudessa tiedän, että en pysähdy ennen kuin on aivan pakko. Toivoisin sen pakon tulevan mielummin esim. eläimestä huolehtimisen muodossa kuin totaalisena uupumisena. Olis niin mahtavaa kun sais sellasen elukan, josta olis ulkoiluseuraa. Viihdyin Misen kanssa niin hyvin, että tiedän sen toimivan. Ponia en voi saada, ainakaan nyt, joten tyydyn haaveilemaan vaan koirasta.

Olen stressannut taas ihan huulluna. Sen huomaa painajaisista ja siitä että ei saa mitään tehtyä. Blaah. Ja syödyn suklaan määrästä.

Uudet sukset ovat mahtavat. Kävin niitä testaamassa ja totesin vastoin aikaisempia arveluitani, että vika todella olikin tällä kertaa urheiluvälineissä, ei urheilijassa. Olen aina painottanut, että vaikka vanhat pitopohjaiset "visuni" eivät ehkä olleet huipussansa, niin tuskin olisin sen sutjakkaampi hiihtäjä paremmillakaan välineillä. Joudun nielemään sanani, pääsin kokemaan sellaista vauhdin huumaa että vieläkin hymyilyttää.

Aika lähteä HEOon teeskentelemään ja esittämään sosiologia.

Ystävänkirjat - Millaisessa maailmassa elät?

2006-02-19T12:29:00.002+02:00

kuva: Ystävä

Ehkä joskus ala-asteikäisenä kaikilla oli ystävänkirjat, johon kavereiden kuului täyttää vastauksia. Kysymykset liikkuivat lähinnä tasolla "lempiväri ja harrastukset". Ystävänkirjat ovat olleet jo tovin uudestaan muodissa, nyt aikuisten keskuudessa. Täytin eilen Liáinan ystävänkirjaa. Siinä kysyttiin aika hurjia kysymyksiä. Sellaisia joiden jälkeen teki melkein mieli repiä ne omat kolme aukeamaa pois. Mitäs ne sellaiset salaisuudet on, joita voi ystävänkirjoissa paljastaa?

Prostituutio on sosiaalipoliittinen kysymys - ei rikoslainsäädännöllinen

2006-02-15T14:26:00.001+02:00

Kansalaisyhteiskunnassa ja mediassa velloo keskustelu laittomista maahanmuuttajista, ihmiskaupasta ja prostituutioasiakkuuden kriminalisoinnista. Helsingin rajatarkastusosaston päällikkö Janne Piiroinen kertoo aamun Hesarissa, että Suomi on ollut esimerkiksi laittomasti maahan tulleille kiinalaisille pelkkä välilaskupaikka. Tätä kautta pyrkii paljon "paperittomia ihmisiä" Eurooppaan ja muihin Schengen-maihin. Rajavartiolaitos peräänkuuluttaa Suomen vastuuta ihmiskaupan ja laittoman maahantulon torjunnassa. Samaan aikaan Eduskunnassa kohistaan uudesta laista seksin ostamisen kriminalisoimiseksi. On miltein nöyrryttävää seurata keskustelua, jossa sosiaalipoliittisista ongelmista tehdään rikoslainsäädännöllisiä tapauksia. Vähintäänkin yhtä turhauttavaa on kansanedustajien visiot prostituution kriminalisoimisesta naisten ja miesten välisten tasa-arvon toteuttamisen keinona.

On aivan käsittämätöntä, että Naisasialiitto Unionion päätynyt kannattamaan uutta lakiehdotusta. Ilmeisesti ihmiskaupan ja parituksen estämisen lisäksi ennen kaikkea rakenteellisen epätasa-arvon poistamisen nimissä. Valitettavasti ongelmaa ei voida ratkaista laittamalla vankilaan joku yksityinen taho (seksin ostaja). Rakenteellinen epätasa-arvo on laadultansa paljon syvemmälle juurtunutta kuin prostituutiokeskustelu puitteissa edes ehditään analysoimaan, eikä näin ollen heilautettavissa suntaan tai toiseen prostituutiolainsäädännön puitteissa. Ihmiskauppaa ja paritusta esitetty laki saattaisi pahimmassa tapauksessa vain pahentaa paritusorganisaatioiden siirtyessä yhä syvemmälle maan alle. Tuolloin karsittaisiin itse prostituoitujen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja pakotettasisiin tällä hetkellä Suomessa itsenäisesti toimivat prostituoidut (valta osa) hakeutumaan parittajien alaisisksi. Lisäksi lainsäädäntöuudostus tähtää ennemmin tai myöhemmin myös myynnin kriminalisointiin, mikä tekisi myös prostituoiduista rikollisia. Mahdollisuudet heidän asemastaan hyötymiseen kasvaisivat ja heidän työolosuhteensa, oikeutensa ja terveytensä hunonisivat entisestään.

Paperittomat siirtolaiset ovat tässäkin tilanteessa kaiken lainsäädännön ulkopuolella ja siten kaikkein heikoimmassa asemassa. Välillä tuntuu, ettei heitä koske edes yleiset ja yhtäläiset ihmisoikeudet, koska nämä oikeudet on kansallisvaltioihin perustuvassa maailmanjärjestelmässä märitelty kuuluviksi _valtioiden kansalaisille_. Näissä puitteissa maailmankansalaisuus näyttäytyy eurooppalaisista muodostuvan globaalin eliitin etuoikeutena. Muut voivat vain haaveilla kohtuullisesta elintasosta ja vapaasta liikkumisesta yli valtioiden rajojen - tai päättää ottaa tietoisen riskin kuljettautumalla vaikkapa paritusorganisaation matkassa rajojen toiselle puolelle.

Keskustelua leimaa suhtautuminen naisiin ensisijaisesti uhreina ja tätä kautta heidän seksuaalisuuden kontrollointi. Ihmiskaupan uhrit ovat erittäin julmalla tavalla sorrettuja ja heidän auttamisekseen tulee toki keskittää voimavaroja. Suomessa toimivista prostituoiduista kuitenkin vain ¼ toimii parittajan alaisuudessa (Salli ry).

Kieltäydyn tässä yhteydessä kommentoimasta kaikkein halventavimpia seksistisiä kommentteja, joilla argumentoidaan mielestäni oikeaa kantaa, mutta totaalisen väärin perustein. Tilastojen valossa suurin osa seksin ostajista on kuitenkin miehiä ja myyjistä naisia. "Täytyyhän seksiä voida ostaa, ihan niin kuin viinaakin täytyy saada juoda" -tyyppiset kommentit osoittavat, että Arkadianmäellä hilluu totisesti varsin epämääräinen ja epäedustava joukkio valtiomiehiä.

Ongelmalla on sosiaalisia, terveydellisiä ja toimeentuloon liittyviä ulottuvuuksia. Lainsäädännöllisiä toimenpiteitä tulisi näin kohdistaa sosiaalipolitiikkaan, _ei rikoslakiin_! Tämä vaatii yhteiskunnalta kustannusten tasolla toki enemmän, eli tulee kalliiksi. Toisaalta voidaan ajatella, että nämä sosiaalipoliittiset ongelmat olisivat joka tapauksessa ratkaistava. Emme myöskään elä köyhässä valtiossa, jolla ei olisi rahaa panostaa ihmisten hyvinvointiin. Suomella menee taloudellisesti paremin kuin koskaan. Kysymys onkin siitä, kenelle näitä hyvinvointipalveluita tulisi taata. Kovin monen mielestä ei ainakaan paperittomille siirtolaisille. Tässä jälleen yksi syy toivoa kansallisvaltioiden lakkauttamista globaalin oikeudenmukaisuuden ja universaalien ihmisoikeuksien nimissä.

Miss Suomi

2006-02-08T15:58:00.001+02:00

Nytpä alkoi meillä ihan uuden tasoinen turkissomisteiden vastainen kampanja kun tajuttiin, että juuri valittu Miss Suomi, Ninni Laaksonen asuu samassa kerroksessa. Ihan seinänaapureita ei sentään olla, välissä on yksi asunto. Aika paha piiritys silti, kun tietää keitä on vastassa käytävän toisella puolella ;)

Jään yli Seurasaareen

2006-02-05T12:14:00.001+02:00

Tuntuu hyvältä olla taas kotona, vaikka Hakaniemen mittari näyttää -21. Haaveilen, että meilläkin olisi kotona lämpömittari. Kaikilla kunnollisilla ihmisillä on lämpömittarit. Niiden ei tarvitse kuikuilla Hämeentielle ja päätellä ohikulkevien ihmisten varustuksesta, kuinka monet pitkikset tarvitaan. Kohdistan haaveilevia ajatuksia myös kuumemittariin. On aika noloa sännätä ensimmäiseksi aamulla työpäikan lääkekaapille etsimään kuumemittaria, onneksi ala-asteen koululta sellainen löytyy. Kunnolliset ihmiset olisivat mitanneet kuumeensa kotona ja jääneet sairastamaan. Toisaalta ehkä kunnollisillekin ihmisille käy niin, että kuvittelevat olevan riittävän voimissaan lähteäkseen liikenteeseen ja huomaavat jo puolenpäivän tienoilla arvioineensa voimansa täysin pieleen. Minulle on käynyt kuluneen viikon aikana näin aika useasti.

Junamatka Brysseliin ja siellä vietetty intensiivinen ekskursio EU:n instituutioihin ja päätöksentekoon muodostui hurjaksi seikkailuksi jo alkumetreillä. Kotiinpääsyä seuranneesta huojennuksesta päättellen en ehkä ole ryhmämatkaajatyyppiä. Tai sitten meno vain yksinkertaisesti yltyi liian hurjaksi. Tässä muutaman lauseen tilannekatsaus reissun tapahtumista. Yksi läheinen ystävä jossain psykoosin tyyppisessä tilassa. Toista salakuljetettiin halki usean maan reililipun kadottua. Yleistä paniikkia ja taktikointia matkan kustannusten suhteen. Mansikkaolutta. Meppejä laidasta laitaan ja hämmentäviä asiansa osaavia lobbareita. Juhlia. Useita tahallisia "eksymisiä" parlamenttirakennuksessa. Alaston maanpaossa oleva totaalikieltäytyjä hostellihuoneessamme. Takastulomatkalla hengailua vanhan ystävän kotona Kölnissä kaupungin laitamilla kummittelevassa hippien ja asunnottomien asuntoautokylässä. Tekninen vika siinä junassa, joka olisi vienyt meidät Helsinkiin menevään laivaan.

Päästiin kuitenkin kaikki kotiin hengissä (yksi tosin seikkailee vieläkin jossain Damissa) ja oltiin eilen baarissa. Muut nyyrikit jatkoivat matkaansa karaåkeen kun minä suunnistin unten maille. Voi niitä pieniä ja energisiä. Heh.

Tällainen bongattiin Gentistä ratikasta.

Eräs vasemmistotoveri avautui jälleen baarissa vihreiden miesten tiiviistä yhteistoiminnasta (lue seurustelusta / säätämisestä) vasemmistonaisten kanssa. Vastaiskuksi ovat kuulemma miettineet vihreitä naisia, joita houkutella loikkaamaan heidän joukkoihinsa vastaavan yhteistoiminnan avulla. Yrittäminen oli kuulemma pätetty aloittaa minusta. Nuo vasemmistomiehet eivät taida tietää, että minua eivät pöksylähetykset kiinnosta.

Sen sijaan olemme päättäneet muutaman toverin kanssa hiihtää jään yli Seurasaareen.

Epäilenpä, että et edes uskalla epäillä

2006-01-16T14:31:00.002+02:00

Olen kehno säännöllisessä bloggaamisessa. Olispa sellainen työ, jonka puitteissa vois näperellä kaikkea tällaista. Toisaalta työn luonne on muutenkin muuttunut sellaiseksi, että tehokkuuslaskelmissa ja keskinäisessä kilpailussa ei ole sijaa turhuuksien tai muuten vaan sopimattomien asioiden puuhasteluun työpaikalla. Täytyy siis olla tyytyväinen asemaansa kunnon pätkätyöläisenä, ala-asteen sijaisena. Tuo työ on toki epävarmuuden ja satunnaisuuden huipentuma, mutta ainakin työpaikalla on kivaa ja lapset on huippuja. Perustuloa odotellessa tämän on kelvattava.

ViNOilulta ei jää aikaa juuri muuhun, jos sen kanssa ei ole tarkkana. Musta tuli Nuhiksen varapuhis, mikä ei suoranaisesti lyhennä loputtomia "to do" -listoja. Heidistä olisi tullut hyvä presidentti. Harmi vaan, että kansa ei vielä uskaltanut äänestää häntä, joka selkeästi loisti vaalitenteissä, vaan päätyi kannattamaan "realistista" vaihtehtoa. Kyllä minä teille vielä realismia näytän! Muumimamma olisi kyllä toisaalta voinut puolestani päästä läpi ekalla kierroksella, niin loppuisi tämä ällöttävä vaalihössötys. Itse pääsen sitä onneksi pakoon junan kyydissä Keski-Eurooppaan. Jippii, enkä haluaisi tulla takaisin ihan heti. Karu totuus on kuitenkin se, että opinnot ja muut kammottavat velvollisuudet kutsuvat minua takaisin aivan liian äkkiä. Jättäisin myös kernaasti äänestämättä tokalla kierroksella, mutta mitä jos Pankinjohtajasta tulee presidentti. Se olisi aivan kauheaa.

Viikonloppuna järjestetyn Nuorten filosoiatapahtuman parhainta antia oli mielestäni Jaakko Hämeen-Anttila. Itsekin pääsin esiintymään haastajan ominaisuudessa, harmi että Anneli Jäätteenmäki perui tulonsa, enkä päässyt tylyttämään häntä etukäteen valmistelemastani aiheesta. Tilalla puhui Laura Kolbe samaisesta aiheesta: nainen, miksi haluta valtaa.

Juuri eilen valittelin eräälle kyyniselle kommunistille, että elämä on tylsää ja kaipaan jännitystä ja suuria seikkailuita. Sitä jännitystä tuli sitten tilatun edestä kun heräsimme vaalibileiden jälkeisestä pöhnästä huutoon "Poliisi! Kotietsintä!" Sieltä tulivat siniseen virka-asuun sonnustautuneet yhteiskuntarauhan turvaajat avaimella ryminällä sisään. Mukanaan toivat siviiliasuisia kollegoitansa, supo-tutkijan ja joitakin KRP:n tyyppejä. Hui mikä agressiivinen lauma. Meidät patistettiin sängystä ylös ja tsekattiin haut. No eipä löytynyt. Sitten pengottiin ja valokuvattiin paikkoja ja nihkeiltiin. Koko ajan mietin mitä olisi tapahtunut, jos kukaan ei olisi ollut kotona. Epäilemättä kaikkien huoneet olisi pengottu perin pohjin. Olivat mitä ilmeisemmin haaveilleet jo pidempään, että pääsisivät katsastamaan aktivistipesäkkeemme. Niinpä niin. Yritin siltä supon tutkijalta udella, että löytyykö mitään. Kuulemma ei kauheesti mitään mielenkiintoista löytynyt. No, eipä ollut yllätys. Kaiken maailman aktivistien seuraamiseen sitä tämänkin yhteiskunnan verorahoja törsätään.

Suunnitelmat, toiveet, odotukset ja pelot 2006

2006-01-04T14:32:00.002+02:00

Meillä on ollut naapurikommuuneiden kanssa tapana haastatella toisiamme tulevista aikomuksistamme listaamalla asioita kolmeen kategoriaan. 1. Toiveet, haavet 2. Suunnitelmat, odotukset 3. Pelot. Poikkeuksellisesti en ole vielä tänä vuonna saanut listattua yhtään konkreettista asiaa. Lupaan, että tuo lista ei syntyessäänkään päädy tänne, henkilökohtaisista syistä. Tämä on kuitenkin mahtava keino pysyä kärryillä siitä mitä on milloinkin toivonut ja jälkeenpäin huomata saaneensa jotain mitä olikin suunnitellut tai salaa toivonut. Suosittelen.

Vuosi vaihtui varsin tavanomaisissa merkeissä, turvallisesti säilössä ;)

ViNO:n hallitus aloitti eilen turnajaiskestävyysharjoittelut 7 tunnin kokouksen merkeissä. Blaah. Musta tuntuu, että tulen tänä vuonna miltein asumaan liiton toimistolla. Kaikista friikeintä on, että tämä kuulostaa mielestäni ihan mukavalta.

Nestlé voitti eettisyystestissä Fazerin. Olen aina pyrkinyt paasaamaan siitä, että Fazer ei todellakaan ole niin puhtoinen kuin imagonsa. Länsi-Afrikasta tuleva epäeettinen kaakao (johon jutussakin viitataan, etenkin Fazerin kaakao on tietojeni mukaan juuri tätä) tarkoittaa tässä tapauksessa nimenomaan Norsunluurannikkoa ja Ghanaa, joissa kaakaoviljelmien työntekijöiden palkka ja sosiaaliturva tuntuvat olevan kaakaota ostaville yrityksille täysin toisarvoinen seikka. Tätä sopii pohtia täällä pimeässä ja kylmässä Suomessa popsiessaan suklaakonvehteja suuhun joululoman kunniaksi.

Päivien välissä - välipäivät

2005-12-31T13:55:00.001+02:00

Otsikkoon viitaten minun piti kertoilla joulunjälkeisiä kuulumisia ja puuhasteluita. Olisin aloittanut uutis- ja mediakatveesta, johon olen itseni määrätietoisesti työntänyt eristäytymällä tietoyhteiskunnasta mm. olemalla avaamatta Hesaria ja tietokonettani. Kenties olisin myös sivunnut Kallion joulua, lumisia rauhallisia autioita katuja, luistelua Brahen kentällä, koiran kanssa seikkailua, leffamaratoneita ja hiihtoreissuja Paloheinään. Olisin saattanut mainita reilun viikon kestäneen parvisängyn kasausoperaation, joka sai alkunsa raivokkaasta puuskasta ja lisätilan tarpeesta ja jonka seurauksena olen nukkunut usean yön evakossa useissa eri sängyissä. Itse parvelle en ole vieläkään päässyt nukkumaan, vaikka poravasaramieskin kävi kylässä hajottamassa taas lisää seinää. Pakko kyllä tunnustaa, että minä porasin ja hän myhäili vieressä. Olisin päättänyt raporttini mitä luultavimmin maaseudun kauniisiin maisemiin, joissa olen taas ruvennut viihdyttämään itseäni rakkaan harrastukseni, ratsatuksen, parissa. Olen nimittäin käynyt kiitämässä hankien halki täydessä laukassa lumen pöllytessä ja jäisten puidenoksien paiskautuessa kivuliaasti suoraan naamalleni, kyntämässä maneesin pohjaa estetunnin merkeissä ja koittanut selvitä kouluratsastuskiemuroista, jotka ennen osasin niin hyvin.

Samaisen harrastuksen takia olen joutunut yksityisautoilemaan, enkä meinaa mitenkään keksiä keinoa hyvittää tätä pahetta. Suurta vitutusta, jota asian johdosta jo poden ei laisinkaan helpota hyveellisten hippien huomauttelu asiasta. Yhtä lailla olen paha, kun olen lentänyt uskomattoman määrän kilometrejä elämäni aikana, niinkuin lähes kaikki muutkin kunnon Aasian ja Afrikan matkaajat. Tai no, kunnon reissaajahan on tietysti sellainen, joka seilaa laivalla, vaan enpä tiedä senkään matkustusmuodon ekologisuudesta. Sitä haluaisi elää todella niin kuin saarnaa: ekologisesti ja oikeudenmukaisesti. Kuitenkin useassa käytännön tilanteessa huomaa joutuvansa antamaan periksi ja joustamaan. Olen pohtinut paljon, millaisissa asioissa voi joustaa ja miksi ja mikä taas on puhdasta laiskuutta. Kuinka paljon voin saada anteeksi yksittäisiä epäonnistuneita valintoja sillä verukkeella, että mesoan ympäriinsä hyvien asioiden puolesta? Olen myös pohtinut paljon imagokysymyksiä ja sitä, kuinka moni antaa ymmärtää yhtä ja tekee kuitenkin todellisuudessa toista. Kysymys ei ole mistään varsinaisesta epärehellisyydestä tai salailusta, vaan siitä, että hyvikset eivät mielellään leveile tietynlaisilla jutuilla. Minä esimerkiksi olen mielelläni hiljaa siitä, että tykitän omalla autolla Nurmijärvelle ratsastelemaan. Sehän nyt on muutenkin niin ällöttävän porvarillinen harrastus.

Mielenkiintoinen on myös havainto siitä, että ihmiset kuluttavat mielellään yksin. Useat ystäväni käyvät mieluiten ostoksilla yksin, niin minäkin. Tällä en tarkoita mitään kuluturhysteeristä shoppailua, vaan yksinkertaisten kulutushyödykkeiden pakollista tarvetta. Siis esimerkiksi ruoan tai miksei myös vaatteiden ostamista. Johtuuko tämä siitä, että jollain tasolla häpeilemme kulutusvalintojamme. Vai olemmeko kenties muuten vaan arkoja ruumiiseemme liittyvistä asioista (ruoka ja vaatteet molemmat täyttävät tämän kriteerin) ja pidämme mielellään omana tietona ostamamme vaatteiden koon, valmistajan ja valmistusmaan, puhumattakaan liikkeestä josta sen hankimme. Musta on esimerkiksi äärimmäisen kiusallista, jos joku puolituttu osuu kanssani samaan aikaan ruokakaupaan ja tarkkailee mitä ostan.

Elämänhallinnan kymmenen käskyä

2005-12-31T11:36:00.001+02:00

1. Nouse ylös
2. Pese hampaat
3. Käy suihkussa
4. Mene ulos
5. Vastaa puhelimeen ja muihin viesteihin
6. Tee lista kaikista rästissä olevista tekemättömistä hommista
7. Mene uimaan
8. Lopeta eskapismi ja aloita listasi kiireellisimmistä tehtävistä
9. Siivoa, kastele kukat ja maksa erääntyneet laskut
10. Älä murehdi

Niin helppoa kirjoittaa ylös ja niin hankala toteuttaa...

Kulutuskarkuri

2005-12-21T01:44:00.002+02:00

Lähdin tänään ystäväni kanssa joululahjaostoksille. Tarkoituksena ostaa hänen lapselleen leluja, joilla isikin mielellään leikkii. Junaradasta oli ainakin puhe. Ansioikkaan ja ovelan "tarttis eka hoitaa pari juttua" -harhautukseni seurauksena päädyimme liiton toimistolle parantamaan maailmaa. Minä sain päivän tehokkuuspisteet hoitamalla pariakin ajankohtaista projektia ja ystäväni säästyi kuluttamisen kauheilta seurauksilta. Jätin hänet toimistolle liisteröintitalkoisiin.

En ymmärrä miten alunperin edes kuvittelin pystyväni kiertelemään kaupungilla shoppailemassa. Kai ajatus lelukaupoista jotenkin sai minut kuvittelemaan, että se voisi olla hauskaa. Lelut on toki kivoja, mutta etenkin jouluun liittyvä kuluttamisen pakko saa minut hyperventiloimaan. En tiedä mikä siinä on niin hirveää, jos ihmiset haluavat muistaa toisiansa lahjoilla. Kohdistan kritiikin lähinnä ostamisen pakkoon ja siihen, että kuvitellaan lahjojen antamisen olevan pääasia, ei sen mitä annetaan. Näin päädytään hätäpäissä käärimään paketteihin maailman turhinta roinaa, joka kuormittaa ympäristöä jo valmistusvaiheessa ja päätyy ennemmin tai myöhemmin kaatopaikoille mätänemään.

En aio tänäkään vuonna lahjoa ketään. Ympäristönäkökulmien huomioimisen ja turhan kuluttamisen lisäksi syy on yksinkertaisesti siinä, että kaikesta lahjahössötyksestä kumpuava stressi langistaa kaikki yritykset jo alkuunsa. Eikö joulun pitäisi olla nimenomaan rauhottumisen ja rentoutumisen aikaa? Itse en taida osata rentoutua kulutuskulttuuriimme sopivalla tavalla.

Ghettohissi

2005-12-17T12:47:00.003+02:00

Meidän hissi näytti ennen tältä. Nyt se on siistitty ja hämmentävän sieluton ja kliinisen puhdas. Sytytän kynttilän vanhan kunnon gheton kunniaksi.

Liike-elämää

2005-12-05T17:00:00.001+02:00

Alunperin Hinkstoonan ottamassa kuvassa on haamu minusta. Laitoin sen tuohon, koska se kuvastaa oloani ja olemistani tällä hetkellä erittäin hyvin. Minusta voi havaita joitakin jäänteitä liikkumillani reiteillä tai osuessaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ihan kokonaisen haamunkin. Mutta vain haamun. Kokonaista ihmistä sen sijaan on turha yrittää nähdä, sillä sitä ei ole tällä hetkellä olemassa. On vain liike ja epämääräisiä ääriviivoja.

Poukkoilen ympäriinsä, sinne ja tänne. Kovin usein tuntuu siltä, että en voi pysyä paikoillani hetkeäkään. Tuntuu, että ilman jatkuvaa liikettä en ole olemassa. Pelkään, että muuttuisin näkymättömäksi, jos pysähtyisin.

Yritän keksiä minne olen menossa.

Muumitalon anarkiaa

2005-12-01T14:59:00.002+02:00

"Muumitalo näyttää olevan ainoa talo, jossa anarkia on ikinä toiminut", totesi eräs meillä asuva. Yhdyn täysin tuohon kommenttiin. Siellä vaan laitetaan likaiset astiat sängyn alle odottamaan seuraavaa sadetta, syödään aamupalaksi pannaria mansikkahillolla (jääkaapissa olisi ollut eilistä puuroakin, mutta koska kukaan ei halunnut sitä, se päätettiin säästää huomseksi...) Harrastetaan mukavia retkiä ja jännittäviä seikkailuita. Ikinä ei olla kiireisiä tai kärttyisiä. Kaikki tuntuvat osaavan antaa toisten olla juuri sellaisia kuin he ovat, eivätkä häiriinny kenenkään omituisuuksista. Ovet on aina avoinna vieraille ja tilaa riittää niin paljon, että jokaisen sopii keskittyä juuri siihen mikä parhaillaan on kesken.

Meillä sen sijaan pidetään Hospitality Clubia sillä seurauksella, että varsinaiset asukkaat eivät meinaa mahtua sekaan. Tapellaan tiskaamisesta (kaikilla hipeillä pitäis vaan olla astianpesukoneet, meillä on jopa väläytelty sellaista, että ruvettais roudaamaan astioita yläkerran kommuunin astianpesukoneeseen...), nihkeillään, angstaillaan ja kriiseillään, sekä suhtaudutaan seikkailuihin kaamosmasennuksen siivittämällä "ei vois vähempää kiinnostaa" -asenteella.

Miska & Wilson

2005-11-26T16:12:00.002+02:00

Wuhuu! Mise on palannut, eli tullut takas luokseni. Oikeastaan se on kyllä nykyään enemmän muiden kuin minun koira, mutta sainpahan sen edes joksikin aikaa taas luokseni. Koiran elämä se vasta jotain on. Päivät pitkät köllitään kaikissa mukavissa paikoissa ja välillä käydään vähän haistelemassa mielenkiintoisia hajuja. Wilson, tennispallo, on Miskan paras kaveri. Kun mukaan saadaan vielä joku kädellinen heittämään, niin muuta ei sitten elämässä tarvitakaan. On Misellä ihan oikeita koirakavereitakin, mutta tennispallo on silti uskollisempi ystävä.

Vanha kunnon koiranomistajan elämä. Saa ulkoilla niin paljon kun sielu sietää, eikä ikinä tarvitse ahdistella sisällä viihtyviä kavereita seurakseen. Voin hypätä eivärisiin kumisaappaisiini monta kertaa päivässä ja tassutella mutaisissa puskissa, eikä se herätä kenessäkään kummastusta, kun edellä jolkottelee koira. On raahauduttava illalla vielä viimeisillä voimilla ulos ja muistettava ruokkia joku muukin kuin itsensä. Joka aamu saa herätä jonkun iloiseen tervehdykseen, ei puhettakaan mistää nihkeilystä. Ah, olen niin kaivannut kaikkea tätä!

Älä osta mitään tänään!

2005-11-25T14:40:00.001+02:00

Kunnioittakaamme Älä osta mitään -päivää asiaan kuuluvalla toiminnalla. Tänään voi esimerkiksi kuluttaa kulttuuria. Tarkempaa ohjelmaa löytynee täältä.
Tänään vietetään myös Varasta jotain -päivää. Että ei muuta kuin riistämään riistäjiltä takaisin.

Haluaisin mennä uimaan, mutta silloin olisi otettava lompakko mukaan ja pulitettava 2,80. Tämä lienee ostamista, joten taidan kallistua pummailun puolelle. Ainahan voi livahtaa oven välistä sukkelaan uimahallin tätien huomaamatta ;)

Hyvisdeitti

2005-11-24T13:48:00.001+02:00

Luin tänään ylkkäristä "hippien deittisivustoista", jotka mainostavat keräävänsä yhteen ympäristöstä, eläinoikeuksista ja henkisestä kasvusta kiinnostuneita ihmisiä. Yksikään sivustoista ei ansaitse aplodeja. Tämä sai minut muistamaan, että mehän olemme naapurin Damagen kanssa lanseeranneet oman hyvisdeitiksi nimetyn palvelun. Ikävä kyllä kyse on perinteisemmästä kaavakkeilla ( joissa kysellään mm. ruokavaliota, poliittista suuntautuneisuutta, omakuvaa ja sekalaisia aktiviteetteja) tapahtuvasta seuran hausta, jossa minä ja kyseinen naapurini järjestämme ihmisiä treffeille. Luonnollisesti olemme etuoikeutettuja käymään valitsemiemme seuranhakijoiden kanssa itse testitreffeillä.

Kaavakkeita jaetaan vain hyville tyypeille, osallistumishalukkuuttaan voi ilmaista allekirjoittaneelle. Toivoisinkin kyseessä olevan toiminnan aktivoitumista, sillä tietääkseni emme ole onnistuneet vielä löytämään yhdellekään kaavakkeen täyttäneistä sopivaa seuraa. Mainittakoon, että emme ole myöskään käyneet yksilläkään testitreffeillä.

Maailmanparantajan vapaapäivä

2005-11-22T09:11:00.001+02:00

Seuraavassa ajatelmiani taannoin eräällä sähköpostilistalla virinneeseen keskusteluun aiheesta: voiko maailmanparantamisesta ottaa lomaa? Intouduin pohtimaan millainen tämän vapaapäivän pitäisi olla.

Kysymyshän ei ole siitä, etteikö tätä autuutta, niin sanottua lomaa, mielellään suotaisi itse kullekin toverille, vaan siitä että me maailman alennustilasta aktivoituneet olemme sen verran kaistapäisiä, ettemme vaan yksinkertaisesti osaa olla puuttumatta asioihin ja yrittämättä vaikuttaa. Pitäis kyllä opetella, ihan vaan oman mielenterveyden kannalta.

Pitääkseen vapaapäivän maailmanparantajan on ensin ajettava itsensä turtaan ja kykenemättömään tilaan. Parhaiten tämä onnistuu päihteiden avulla tai hankkimalla burn outia lähentelevä uupumus. Vasta silloin voi lakata välittämästä. Tai oikeammin sanottuna ajattelemasta kaikkia niitä asioita, jotka olisi tehtävä.

Maailmaparantajan vapaapäivä koostuu 14 tunnin yöunista, rentouttavasta liikunnasta, raittiista ulkoilmasta ja kenties maaseutumiljööstä, missä vallitsee rauha ja tasapaino ja ulkoisia ärsykkeitä esiintyy mahdollisimman vähän. Rentoutumisen onnistumisen takaa hyvä seura, jossa on kuitenkin varottava puhumasta liikaa politikkaa. Toisinaan tämä ei onnistu muiden kuin koiran tai vaikkapa hevosen kanssa. Tietokone on ehdottomasti pidettävä suljettuna koko päivän ja kännykkä vähintäänkin äänettömällä. Uutisia maailmalta tai kotikentältä ei pidä mennä vahingossakaan kuulemaan.

Kaiken tämän toteuttaminen on helpompaa, kun hokee itselleen koko ajan, ettei tekeminen maailmasta tekemällä lopu.

... Jatkan harjoituksia! ...

Rähinää kaikkien aamiaispöytiin

2005-11-07T11:06:00.001+02:00

Ranskassa mellakoidaan. Tulee samanaikaisesti mahtava olo siitä, että ihmiset nousevat barrikadeille ja uskaltavat vastustaa, ja ihan mieletön apeus, kun tajuaa miten huonolla tolalla niin monet asiat ovat joka puolella maailmaa. Ranskan mellakoissa ihmetystä herättävät niin sisäministerin lausunnot kuin valtiovallan reagointi ongelmiin ja niitä esille tuoviin vastustamisen muotoihin. Tuntuu siltä, ettei kukaan näytä tajuavan, että näillä ihmisillä (siis juuri sillä sisäministerin määrittelemällä "roskasakilla") saattaisi ihan oikeasti olla jotain painavaa sanottavaa ja jokin syy mellakoida. Että lähiöihin kasautuneille ongelmille tarvittaisiin kipeästi ratkaisuja, joista toimivin ei välttämättä olekaan poliisin kovemmat otteet. Tässä sitä taas nähdään mihin nollatoleranssi johtaa.

Suomessa tuloerot sen kuin kasvavat ja kaupunkisuunnittelu nojaa täysin perseestä oleviin arvoihin. Onkohan minullekin rakkaiden lähiöiden tulevaisuus rappeutumisen, segregaation, kurjuuden, syrjinnän ja levottomuuksien täyttämä? Nimby -ajattelu (not in my backyard) kukoistaa ihan jokaisessa hankkeessa, parempi väki ei halua esim. kodittomien ensisuojaa tai edes kaupungin vuokra-asuntoja asuinalueellensa. Syntyy selkeästi parempia ja huonompia asuinalueita. Kaikki vaikeasti käsiteltävät ja ongelmalliset asiat pitäisi saada jonnekin omien silmien ulottumattomiin. Niiden pohtimisen asemesta energia tulisi suunnata valtavissa ostoskeksuksissa kuluttamiseen.

Rakennetaan keskustatunneli sievoisella summalla, että mahdollisimman moni pääsisi kaasuttamaan bemarillansa suoraan Helsingin ytimeen vaivattomasti ilman ruuhkia. Joukkoliikenne toimii miten toimii. Mutta siihenhän ei kannata satsata, vaan autoteihin, sillä sitähän päättäjät kuvittelevat kaupunkilaisten haluavan.

Tätäkö kaikkea todella halutaan?

Edarivaaleja, soijarouhenuudeleita ja kuohuviiniä

2005-11-03T22:49:00.002+02:00

Huojennus ja helpotus. Edarivaalit on vihdoinkin ohi. Maailmanpyörällä meni henosti, 14 paikkaa. Itse sain 23 ääntä, millä ei tosin pääse edes varaedaattoriksi. Kivaa kuitenkin, että mulla on edes 23 kaveria. Joitakin olen tosin sortunut lahjomaan vegaanisella pullalla. Sitä on tarjolla heti kun saan aikaiseksi kunnon leipomissessiot. Ensin on nukuttava ainakin yhdet kunnon yöunet välissä. Vaalitulosta juhlitiin tietysti aamuun asti, jonka jälkeen oli raahauduttava naistutkimuksen luennolle.

Proteiinibuustausta soijarouhenuudeleiden muodossa, suklaakakkua ystävän syntymäpäiväkutsuilla ja hyvin hyvin pimeässä metsässä pyöräilyä. Vois hankkia sen lampun...

Valtsikan sähköpostipalvelin on kaatunut tai jotain, ei siis sähköpostin lukemista ainakaan tänään. Grrh.